Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Ja, totta puhuakseni, tämä olikin ensi kerta, jolloin minä ikävöivän miehen hurmiolla syleilin ja suutelin Riikaa. Mutta enpä tahdo lukijaa kyllästyttää tällaisen hempeän kohtauksen pitemmällä kuvailulla eikä minun miekan käytössä kovettunut käteni sellaisiin kuvailuihin oikein pystykään.
Rakuuna oli laukaissut pistoolinsa Juhoa kohti ja sitten he olivat käyneet käsirysyyn, jonka loppusuoritukseen minä ehdin Riikan kanssa. Lopetettuaan selontekonsa katsoi Juho pitkään Riikaa, joka seisoi maantien syrjällä, ja sanoi: »Totta kai se tuokin sidotaan?» Riika naurahti ja vastasi: »Ei tarvitse, seuraan teitä vapaaehtoisesti.»
Nyt alkoi minussa varmistua se, mikä jo tulisoihtujen valossa Riikaa etsiessämme oli mieleeni välähtänyt, että hän nimittäin oli epätoivoissaan syöksynyt mereen. Kun enempi viipyminen Kumlingessa näytti turhalta, palasimme kalastajan kanssa seuraavana päivänä tuolle kovan onnen niemelle.
Hyppäsin heti maalle päästyäni hevosen selkään ja ajoin täyttä neliä siihen taloon, jossa Riika asui. Portailla tuli talon emäntä minua vastaan ja Riikaa kysyessäni purskahti hän itkuun. Aavistin heti mitä pahinta ja uudistin kiivaasti kysymykseni.
Keuhkoni täyttyivät voimakkaasta suolantuoksuisesta ilmasta, ja jos Riikaa kuljettava jaala olisi nyt ilmestynyt eteeni, olisin ohjannut veneen suoraan sitä kohti, syöksynyt miekka kädessä kannelle ja alkanut keskellä tätä elementtien raivoa taistelun elämästä ja kuolemasta. Mutta aurinko oli jo laskenut ja meri alkoi uhkaavasti tummeta.
Hän taipui patrunessan tahtoon; ja kun luutnantti saapui taas kotiin ja kyseli Riikaa, sanoi patrunessa: »Riika on naimisiin joutunut.
Sitten oli päällikkö huonolla ruotsin kielellä kysynyt emännältä, oliko Riika hänen tyttärensä, johon emäntä oli myöntäen vastannut. Vai teidän tyttärenne, kyllä varmaankin, oli päällikkö vastannut ilkeästi nauraen ja käskenyt sitoa Riikan kädet. Ryöstettyään sitten mitä käsiinsä saivat ja murrettuaan kirstut ja kaapit auki olivat he lähteneet tiehensä, kuljettaen keskellään Riikaa.
Minulle ei jäänyt aikaa käydä Riikaa tervehtimässä, sillä kohta Wargataan tultuani komennettiin minut tiedustelulle takaisin Kumlingeen, minne arvatenkin oli vetäytynyt sekin joukkokunta, joka oli tullut minua vastaan merenjäällä. Saatuani hevosen, joita silloin muuten oli hyvin vaikea Ahvenanmaalta tavata, lähdin siis ratsastamaan Teilin selän yli.
Sidoimme nyt kiireesti rahapussit parittain yhteen ja sijotimme ne parhaamme mukaan kaikkien kolmen hevosen selkään. Mitä emme voineet mukaamme ottaa, kannoimme kiireesti metsään. »Kuinkas me vankia kuljetamme?» kysyin minä auttaessani Riikaa satulaan. »Joutaapa jaloitella», sanoi Juho, »sainpa tuota minäkin siellä Janakkalassa kinttusuoniani jännittää.»
Mutta hätäkös meidän oli täällä ihmisten ilmoilla oleskella, kun ei lisäksi vihollisestakaan tänä kelirikon aikana ollut pelkoa. Vasta kuukauden lopulla lähdin Enklingestä liikkeeseen toverini palatessa takaisin Ahvenaan. Risteilin sitten siellä ja täällä saaristossa, missä pääasiallisesti koetin kuulustella Riikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät