Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Eno Konrad!" huusi Rietrikki täydestä riemusta ja paiskasi suukkosen suukkosen jälkeen vanhan sotilaan partasuuta vasten. "Voi Jumalani! Jumalani! Kuinka äiti toki tulee sanomattoman iloiseksi, kuu tulemme kotiin Enoseni, minä houraan jo ilosta. Tule nyt, tule kohta kukkulaa alas! Voi! Voi! Kummoinen ilo tulee kotona."
"Eikös tunnu sinulle vaikealta, että estän sinua jahdista", kysyi äiti, kun Rietrikki ääneti tarttui kaalinpäähän ja alkoi sitä leikkamaan. "Kyllä, äiti rakas," vastasi poika alamaisesti, "vaan ei auta, kun ei ole sinulla mieluista, niin..." "Ei, ei hyvä poikani, tahdoin ainoastaan tottelemistas koetella, ja nyt näen ilolla, että hyvin olet koettelemuksen läpikäynyt.
Miehuullisesti matkusti nyt Rietrikki enonsa sivulla sotakentälle päin; sydämensä sykki taajempaan, kun kuuli jonku kanoonapamauksen ja tuskamaisesti pelkäsi koko metelin loppuvaksi, ennenkuin pääsivät perille. "Sen puolesta voit olla murhetonna, poikaseni", vastasi ukko kylmäverisesti. "Tunnen joksikin tappelukentän, jossa tappelevat ja paikka on niin sopimaton, ett'ei tappelu juuri äkkiä pääty.
"Mutta katsos Preusialaiset," jatkoi vanha sotilas kiiltävin silmin, "ovat toisellaisia miehiä; eivät pelkää itse piruakaan. On toki niidenkin joukossa jokuu pelkuri, mutta ydin on hyvä, ja kun vanha Rietrikki käskee: eteenpäin marsikaat, silloin minulla olisi halu nähdä, mikä rykmentti tekisi vasta-rintaa meidän sotilaille.
Ukko Hammer, joka akkunan läpi näki, kuinka vuoveri murisi, ymmärsi siitä hyvin, kuinka vihastunut hän oli, vaan siitä ei huolinut; ei aikonut hiuskarvaakaan peräytyä siitä, minkä oli kerta sanonut, vaikka vanha sotilas joka päivä polttaisi naulan tupakkaa. Sillä välin sai Rietrikki enolta tarkkaan tietää mitä isä oli virkannut.
Ennenkuin olivat päässeet hämmästyksistään, astui suuri Rietrikki jo kauniisen kammioon, silmäili ympäri, tarkastellen, ja ymmärsi kohta kysymättä, että oikeat henkilöt oli edessään. "Ukko Hammer", sanoi hän, lähestyessään häntä, "olette varmaan aika mies, kun olette tuommoisen uljaan pojan kasvattaneet. Poika kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä ja tietää totella.
Ei kukaan heistä kestänyt tätä kaksinkertaista päälleryntäämistä; enimmät pakenivat, Aatu ja muut otettiin vähällä vaivalla vankiksi, mutta Rietrikki Hammer huusi riemuitten: "Linna on meidän!... Vihollinen on voitettu!... Victoria! Victoria!"
Kun hän kumppaninsa kanssa seisoi neuvotonna ryntäsi Rietrikki koko rykymäntinsä kanssa viimeisen kerran, hyppäsi rintavarustusten yli ja hätyytti vihollista uudistetulla vimmalla.
Sodan näin kestäessä suurimmalla vimmalla molemmin puolin, oli Rietrikki noussut ylös, ja syvistä haavoistaan sekä huolimatta että verenvuodatusta hämmentämättä, tarttui hän sauvaansa ja samosi kuin nuoli sinne, minne oli nähnyt koiran kadonneen. "Kastori-parka", ajatteli hän, "pidä puoltasi vielä kotvasen aikaa, niin kyllä saat apua."
Tänne oli myöskin vanha eno jo palannut, kun mielestään oli nähnyt sisarensa pojan ajavan vihollisia takaa ja kertoi juuri par'aikaa, mitä kummia Rietrikki oli matkaansaattanut tappellutanterella. Mutta silmäiltyä ulos akkunasta lopetti hän yht'äkkiä kertomuksensa ja sanoi: "mutta mitäpä nyt puhelen!
Päivän Sana
Muut Etsivät