Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
"Nyt on taas sota maassamme," lausui isäntä niin vakavana, kuin voi. "Niin kuuluu," vastasi Hannes ihmetellen, miksi isäntä hänelle sellaisia asioita puhui. "Sinne nyt rientää Suomen nuorukaisia kilvassa." Hannes ei vastannut. "Etkö haluaisi sinäkin mennä kurittamaan tuota ilkeätä Ryssää?" Ei vastausta. "Minä tarkotan, etkö rupeisi meidän sotamieheksi, jos nykyinen sattuisi kaatumaan?"
Lähin naapurimme oli seppä, ja hänen poikansa Josua oli saman ikäinen kuin minäkin. Olimme jokapäiväiset leikkitoverukset, mutta emme aina parhaimmat ystävykset. Josualla oli myöskin kelkka, jonka nimi oli Flinken, ja Flinken ja Moppe olivat kunnianhimoisia kilpaveljeksiä. Flinken koetti aina rientää Mopen ohitse, mutta se ei sille tavallisesti onnistunut.
Kun vastattiin, että sekin oli tulessa, sanoi hän: "Sittenpä täytyy minun rientää pelastamaan naapuriani, sillä hän on kipeä eikä voi itseänsä auttaa. Hän varmaankin odottelee minua." Heti kiirehti hän oman asuntonsa ohitse naapuri-raukan luokse. Tuli oli päässyt jo siihen huoneeseen, missä sairas makasi, ja palava katto oli alas putoamaisillaan.
Soittokunta soittaa uudestaan samaa hymniä, toinen Posenin rykmentti rientää ensimmäisen avuksi. Tiheässä pensastossa raivoaa pistintaistelu. Runotar! Laulele nyt Bartekini urhotöitä, jotta jälkimaailma saisi tietää, mitä hän on tehnyt! Pelko, levottomuus ja epätoivo oli hänen sydämmessään yhtynyt yhdeksi ainoaksi suureksi, hurjaksi raivoksi.
Tämä juohtuu mieleeni nyt varsinkin siitä syystä, että Damaskuksessa tapasimme saksalaisen tiedemiehen, tohtori Stübel'in, jonka oli täytynyt keskeyttää tutkimustyönsä ja rientää Kuolleen meren rannoilta Damaskukseen, kun ankara vatsakipu oli yllättänyt hänet. Damaskuksesta vietiin hän Beyrothin diakonissalaitokseen, jossa sai sitte olla vuoteen omana useita kuukausia, ennen kuin parani.
Mutta minä nauran hänen elämäntyölleen, minä nauran! Se on kaikki niin vähäistä, niin surkuteltavan pientä ja tyhjänpäiväistä. Hah hah! Mitä se merkitsee? Mitä se on olevaisuudessa? Kannattaako sen vuoksi uhrata elämä? Hah hah hah haa! Ei, äiti, ei! Se mies ei ole koskaan suurta uneksinut. Olavi huomaa olevansa yksin, säpsähtää ja yrittää rientää hänen jälkensä.
Heikko väristys tuntui Sprengtportissa, kun hän käsitti, että nuo ikävöidyt olivat kotiutuneet. Odottamaton ilo sai hänet huomaamaan, kuinka mennyttä hänen voimansa oli. Hän tahtoi rientää, mutta kivistys lonkassa ei sietänyt kiireitä liikkeitä. Löfving tarjosi apuansa, mutta sitä ei otettu vastaan.
Unohtaen sokeutensa, unohtaen Ananiaksen läsnäolon ja huoneen, jossa hän oli, unohtaen kaikki, ja ainoastaan sen palavan innon valtaamana, joka oli hänessä herännyt, otti hän askeleen eteenpäin, ikäänkuin hän tahtoisi heti rientää siihen uuteen elämään, joka kutsui häntä.
LINDH. Ketä on minulla kunnia ? HANNA. Siirtää harson silmiltään. Hän on tummaverinen, lujapiirteinen, kasvot ilmaisevat kärsimyksiä. Esiintyy kylmästi ja arvokkaasti. LINDH. Hanna! ROUVA LINDH. Hanna! Onko se mahdollista! Rientää häntä vastaan syleilläkseen häntä, mutta Hanna antaa ainoastaan kätensä. Mutta otahan päältäsi! HANNA. Päästämättä lähelle, jäykästi.
Ja pikku Liisa, ei niin pieni ikänsä kuin kokonsa puolesta, rientää ovelle herra Falkia vastaan, antaa hänelle kättä ja rientää nopeasti puhumaan: »Kah, tekö sitä ... käykää peremmälle; kah, kun ryykkyyraudankin tuohon unohdin, olinpa vörkkelini polttaa, no, eihän se vielä. No, tulkaa peremmälle, tänne...»
Päivän Sana
Muut Etsivät