Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hän katsoi ylös; hänen takanansa nousi pystysuora lumiseinä, tuolla alhaalla edessänsä oli kuolema vuoriloukoissa kylmän vuoteensa valmistanut, harmaassa etäisyydessä riippuivat pitkät repaleet sadepilvistä taivaasta maahan asti, ja Wappu tunsi taas yht'äkkiä täydellisesti ja katkerasti kuin ensimäisenä olopäivänänsä täällä, että hän oli ja jäi yksinänsä erämaahan! Ylimystalon emäntä.
Ovathan silmäni nyt selkeät, mutta sameina kuin sotketut lähteet haamoittelivat ne silloin. Töin tuskin peitti repaleet ihoani. Muutamat penningit taskussani, laskeuin Myllymäeltä alas ja päätin ostaa Viipurin rinkelin. Mutta tiedättekö keltä sen aioin ostaa? Asia on minulle niin painava, että soisin jokaisen siitä tietävän. Silloin, niinkuin nytkin, oli Punaisenlähteen korvalla pieni lautakoju.
Kun hän sitte hyökkäsi eteenpäin, eivät voineet takaapäin hänen kauluksiinsa kiinni tarttuneet pidättää häntä. Rikkinäiset repaleet Jakobsson'in takista jäivät kuitenkin heidän saaliiksensa. Onneksi hänelle ja hänen kumppaneillensa kielsi komentava upseeri sotamiehiänsä ampumasta. Tämän jalon herran sääliväisyyden tunne pelasti tässä tilaisuudessa monta ihmistä kuolemasta.
"Ja tästä johdun ensimäiseen vastaväitteeseeni. Nykyiset muodit ovat suurimmaksi osaksi sopimattomat meidän ilmanalalle, meidän elintavoille ja sille hengelle, joka meillä yleisesti vallitsee. Me tarvitseisimme puntarimiehen, joka tarkastaisi muiden maiden muoteja ja päättäisi mikä niistä sopii meidän oloihin, ja mikä mielevästi ja kauniisti edustaisi kansallisluonnettamme, ajatustapaamme ja olosuhteitamme. Silloin voisi ehkä nähdä naisemme kauniisti ja hyvästi puettuina. Sitä eivät nyt ole. Ne repaleet ja karneeringit, sekä ne hullut hiustornit joita nyt käytetään, vaativat varmaankin että jokaisella nuorella neitosella on oma kamarineitsyensä, jota ei maassamme pidetä tavallisena. Se nainen, joka ei koskaan pane ennen keskiyötä maata, joka ei koskaan itse pue päälleen, joka ei koskaan silmäneulaa kädessään käytä, ei koskaan kirkossa käy, ei koskaan vapaasti osaa punnita velvollisuuksiaan, on, kun hän on pyntätty ja pöyhytelty
Koskaan, kallis synnyinmaa, sua poikies' ei viime vereen puoltamatta vieras ryöstä! ei vaaraa väisty, horju, salli itseään ei sortoon syöstä. Eespäin, urhot, kaikki ees! Tää ikivanhan vapauden tie on sees. Eespäin te pyhät, pystyt repaleet! Viel' eivät Suomen värit sortuneet. Mutta missä se on? Ylös lippu! Pojat, missä lippu? Samassa lensikin ovesta sisään tomuinen käärö.
Sen lisäksi osasi eräs meistä, Jim Darkley niminen merimies, joka oli joskus öljytehtaassa työskennellyt, valmistaa kokospähkinöistä öljyä, jota sitten panimme koviin pähkinänkuoriin palamaan, ja vaatteidemme repaleet saivat olla sydäminä näissä lampuissamme.
Eespäin, veljet! Tästä vie maan ikivanhan vapauden kirkas tie. Voittoisa lippu, lennä, loista, rientänyt ammoin sadat tappotantereet! Eespäin, te pyhät, pystyt repaleet! Viel' eivät Suomen vanhat värit rauenneet. Koskaan, kallis synnyinmaa, sua veren alttiin vuotamatta meilt' ei' väkivalta ryöstä; koskaan kuulua ei saa, maan tään ett' omain lasten petos orjuuttaa.
Paikkaus olikin varsin hyvään tarpeesen tähän aikaan; vaatteemme olivat palaneet, kuulain lävistämät ja karankojen repimät, niin että repaleet vaan sinkoilivat sinne tänne. Saappaissamme oli ainoastaan varret eli ruojuet jälellä, pohjat olivat jo aikoja sitte kuluneet pois ja menneet omia teitään. Helmikuun 3 päivän olimme aina vaan samassa majatalossa.
Kun ei sopineet Hannan repaleet hänen jalkaansa, niin pani omat kenkänsä kotimatkaksi ja aikoi ne aamulla tuoda tai lähettää. Hanna pelkäsi, että hän voisi jäädä aivan kengittä huomiseksi, niin kielteli Jukkea viipymään täällä ja paikkaamaan ne paikoillaan. Mutta Jukke vaan nyökäytti päätään ja tarmokkaasti huomautti: »Jolla on kello kaulassa, sen on pää painossa. Minua tarvitaan kotonakin.
Ja tuo lakki on varmaankin samalta sataluvulta. Silloinkin kai hän sen on ostanut jostakin muinaiskalujen huutokaupasta. Luulisi sitä jo tarkenevan vähän ohuemmallakin. Vai tuoko hänellä kesälläkin lie? Kiinni kai se on kasvanut päähän, koska minä ainakaan en ole koskaan nähnyt sen siitä kohoavan. Ei, mutta kas noita housunlahkeita, kun repaleet venyvät... Hi hi hi hi! Oli siitä tytöillä lystiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät