Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Sanotaan, sopersi Ilpotar tietämättä oikein, mitä lupasi. Mutta sen hän vain tunsi, että hänen vastustelematta täytyi totella ja tehdä, niinkuin käski tuo outo mies, ja viedä se sanasta sanaan perille. Ilpottaren mentyä heittäytyivät pastori ja Reita vuoteelleen ja nukkuivat kohta. Herättyään aamulla eivät he huomanneet talossa ainoatakaan asukasta. Talo oli kuin autio.
Miehet eivät sen enempää Reidasta välittäneet, kääriytyivät vaatteisiinsa ja heittäytyivät hankeen levähtääkseen. Vähän nolostuneena poistui Reita heimolaistensa luota. Ne kai häntä nyt halveksivat ja ylenkatsovat ja kertovat kaikelle suvulle, että hän on raukka ja pelkuri, joka ei isänsä kuolemata kosta.
Kun Reita juoksi joukkoineen hätään, häpäisi hän Panun kunniattomaksi siitä, että oli rikkonut kotirauhan. Panu uhkasi tappavansa jokaisen, joka pyhää vuorta saastutti. Reita puhui pilkkaa Panulan tietäjistä, jotka eivät tienneet mitään muuta kuin mitä silmillään näkivät ja korvillaan kuulivat, jotka olivat kuin vainuttomia koiria ja joiden tieto maata myöten kulki kuin siipisato lintu.
MIEHET Emme ole mitään sanoneet ... emme niin mitään hänestä tiedä ... emme tunne koko miestä. OLAI Turha on pelkonne, ei hän teille mitään mahda. Vaan on täällä toisia, jotka sinut tuntevatkin. Reita! OLAI Astu esiin, Reita! Tunnetteko toisenne? REITA Tunnenhan Panun pahanimisen. OLAI Tunnetkos, Panu, tämän nuoren miehen? PANU Mistäpä minä kaikki mieron koirat!
REITA Seuraan kuin vainukoira jälkiään. OLAI (aikoo mennä, mutta ovessa tulevat häntä vastaan ROUVA ja RAMPA RIITAN
Tuon vaaran rinteellä hän sen saavuttaa, mutta kun sinne saapuu, jatkuu jälki yhä ja uppoo yhä synkemmille saloille. Kolme päivää hiihtivät pastori ja Reita, yöt aina nuotioilla väristen. Mutta kuta kauemmaksi tulivat kirkolta, sitä turvattomammaksi kävi mieli.
Kostaa tahdon, mutta toisella tavalla. Sano, millä tavalla. Reita, joka oli istunut puun tyvellä, syrjin miehiin, käänsi nyt kasvonsa päin nuotioon ja alkoi puhua: Jättäkää nämä tuumanne ja luopukaa pakanallisista, pahoista menoistanne.
Silloin ilmaantui Reita ovelle. Karkuun pääsi! huohotti hän. Sukset oli rannassa ... en saavuttanut. Sama se, kyllä me hänet vielä saavutamme. Kyllä hän teiltä päänsä säilyttää ... Panu! huusi vaimo mennessään. Ei ollut pastori vieläkään hämmästyksestään kokonaan selvinnyt. Tyttö oli parantunut, ihme oli tapahtunut. Ja se ihme oli perkeleestä.
Mikset tule taloon? En uskalla tulla. Isäsi vaanii minua ja tappaisi, jos tavoittaisi. Minä luen sinulle nyt syntiinlankeemuksesta. Ja vastausta odottamatta alkoi Reita lukea Joukolle lukua syntiinlankeemuksesta. Jouko katseli häntä hänen lukiessaan ja kuunteli vain toisella korvalla, ajatusten kulkiessa toisia teitä.
Ne ovat vainajia kaikki pahat haltijat. Vainaja kun haltijaksi pääsee, on paha kiusaamaan, sitä pahempi, kuta läheisempi. Reita on tätä nykyä vainajista vainolaisin. Joka paikassa se piilee ja väijyy, ole varma siitä, että otson ajossa huomennakin kantapäillämme hiihtää. Missä sauvattoman suksen jäljen näet, joka on nietoksien harjoja hiponut, siitä on hiihtänyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät