Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Katsahdettuansa, melkein ajattelematta, erääsen yläkerran ikkunaan, hän meni tien poikki pölkkykasalle ja nojautui aitaukseen, joka kulki pitkin rautatien reunaa. Näin tehtyänsä hän taas astui takaisin tien toiselle puolelle, kääntyi kynnyksellä vetääksensä vielä kerran ilmaa sieraimiinsa, ja katosi taloon sisään.
Se, joka kulkee Kajaanista Kuopioon ... ja pääsee sitä myöten ulkomaillekin, vaikka Helsinkiin, jos tahtoo. Sitä tietäkö? Niin, niin, ei muuta kuin istut vaunuun vain. Niin pääsetkö vaikka Helsinkiin? Yhtä kyytiä ! Eikö pidä syöttääkään välillä? Ei tarvitse ... rautatien hevoset syövät juostessaan ... tietääkö Matti, mitä ne rautatien hevoset syövät? En minä häntä Ne syövät halkoja
Tätä polkua hän oli kulkenut kerran jo, vaikka talviseen aikaan, tänne tullessaan, se siis ei ollut hänelle aivan tuntematon eikä senvuoksi ollut eksymisestä pelkoa. Pimeyttä ja kummituksia hän ei peljännyt, olihan paitsi sitä Rossin-hauta jo pitkän matkan päässä hänen takanansa; karhuja ei ollut kuulunut näissä metsissä, ne oli rautatien läheisyys karkoittanut.
Hetvi istui muiden tyttöjen keskellä, mutta äänettömyys oli kaikkialla. Kah, en ole muistanut kysyä sinulta, Jussi: joko sinä sait sen Karjalan rautatien valmiiksi, koska sieltä pois tulit? kysyi vihdoin Viulu-Matti. Kesken on vielä sekin työ, veikkonen, vastasi Vieremän Jussi. Kolme viikkoa tein jo sitä, kesken on vielä. Vai kesken on!
Se on kenties hullunkurisimpia ilmiöitä meidän julkisen elämämme taivaalla. Oli silloin valtiopäivät täällä istumassa ja niiden ratkaistavana oli tuo paljon mieliä kiihottanut kysymys Ouluun rakennettavan rautatien suunnasta. Kuten tunnettu voittivat rantaradan puolustajat ja Kuopion rautatien tahtojat joutuivat tappiolle.
RAFAEL. Minä tulin juuri nyt rautatien junalla. FEDERICO. Kuinka pitkään aikaan me emme ole toinen toistamme nähneet! Et ole kolmeen vuoteen minulle mitään tietoa antanut. RAFAEL. Tulen sen vuoksi nyt viimeistä kertaa sinua syleilläkseni. FEDERICO. Viimeistä kertaa? RAFAEL. Niin Federico, minä olen sangen onnetoin. FEDERICO. Onnetoin?
Sitä eivät tee muut kuin deekikselle joutuneet juristit, pikkukaupungin herrat ja rautatien virkamiehet. Anna minun vaan puhua!
"Hevonen maksaa vähemmän kuin vilja", arveli kerran jonkun New-Yorkin rautatien päällikkö; tästä hevosen suorastaan rahallisesta arvostelusta näkee kuinka vähän tavallinen kauppamies tuntee sääliä eläimiä kohtaan. Mutta saattaako rehellinen mies arvostella hevosen viljaa halvemmaksi. Me annamme asiansuhteitten tehdä päätöksen.
Tämä tietysti tuotti suurta häiriötä ja ikävyyttä, kaikki aikataulumme joutuivat sekaisin ja yleisön täytyi alistua kaikenlaisiin epämukavuuksiin. Sillä välin oli kokonainen armeija rautatien työmiehiä lähetetty paikalle, ja ne työskentelivät yötä päivää, korjaten vahinkoa. Minun piti tällä välin kuljettaa kaksi läpikulkevaa junaa päivässä.
Mutta rautatien sillan korvasta palasin takaisin ja poikkesin kuin poikkesinkin anniskeluun. Otin siinä ryypyn viinaa, pullon olutta ja suurustelin. Siinä juodessani ja syödessäni lämpisin ja vereni tuntui juoksevan niin vilkkaasti. Johtui silloin mieleeni, että pitäisi sentään käydä tervehtimässä Jukkaa, jonka piti nyt olla kaupungissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät