Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Tultuani Kumlingen saaren läheisyyteen huomasin, että viholliset olivat pitkin rantaa asettaneet etuvartijoitaan. Ei siis ollut maalle yrittämistäkään. Sen sijaan ratsastin pitkin rannikkoa pohjoiseen päin, pysytellen koko matkan noin neljännespenikulman päässä rannasta. Saaren pohjoiskärkeen tultuani jatkoin ratsastustani Enklingeen, jonne saavuin myöhään illalla.
Päivää myöhemmin täytyi minun lähteä vältvääpeli Mathias Gök'in ja etuvartian kanssa Ahvenanmaalle. Kohta haettiin hevonen ympäri maata, ja minä komennettiin Kumlingeen, missä viholliset olivat. Minä ratsastin Dehletin yli ja pitkin Kumlingen rantaa, kuitenkin 1/4 peninkulmaa maalta, sillä venäläinen vartia-joukko seisoi aivan meren rannalla.
Huusin heidän päällikölleen, majuri Gyllenströmille, kenraali Armfeltin käskyn ja ratsastin edelleen. Ollessani noin kymmenen sylen päässä sillasta suistui hevoseni äkkiä polvilleen, lennättäen minut hyvän joukon eteenpäin tielle. Joutamatta sen enempää piittaamaan hevosesta, johon varmaankin oli sattunut yksi ympärilläni vinkuvista kuulista, juoksin sillalle.
Tiellä ei näkynyt ainoatakaan ihmistä. "Kun ratsastin paksun puunrungon ohi tähystäen eteeni, tunsin nykäyksen kaulassani ikäänkuin salama olisi repäissyt pääni irti hartioista ja putosin maahan hevoseni alle " "Sinä istuit huonosti satulassa, Gelaris", moitti Torismut.
Kun haltioit' ei nähdä päivällä, Mä yössä ratsastin kuin pilvessä, Ja aattelin: kun taistelussa kuolla Urholle kunniaksi lie, niin tuolla, Jos voittoa en löydä, kuoleman Suloisen löydän eestä Rusillan.
Minä olin usein nähnyt Agnesin. Vaikka yleisön ääni kovasti kehoitti minua ja vaikka tunteeni ja ponnistukseni sen johdosta olivat erittäin hartaat, kuulin aina hänen vähimmän ylistys-sanansa peräti toisella mielellä, kuin kenenkään muun. Kumminkin kerran viikkoonsa ja välisti useammin ratsastin sinne ja vietin iltani siellä.
Tavallisesti ratsastin takaisin yöllä; sillä tuo vanha, onneton tunne hiipi nyt aina ympärilläni synkeimpänä joka kerta, kuin jätin hänet ja minä olin mieluisammin ylhäällä ja ulkona, kuin liikuin entisyydessä väsyttävissä valvonnoissa tai surullisissa unelmissa.
Minä ratsastin tämän perästä eversti Böckler'in luo, joka oli Kastelholmaan pakenemassa, mutta matkalla oli pysähtynyt. Vaivastani sain häneltä pikku-lahjan ja olin sitte rauhassa Huhtikuuhun asti v. 1714. V. 1714 komennettiin minua vänrikki Sahlman'in kanssa Suomeen.
Päivän Sana
Muut Etsivät