Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. toukokuuta 2025
Tämä sotajoukko oli hyvin hyödyllinen kahakoissa arapialaisia vastaan, vaikka ei niin kelpaava taistelemaan suljetuissa riveissä kuin läntisen ja pohjoisen Europan rautaanpuetut ratsastajat.
Jää oli vielä sisemmissä lahdissa aloillaan, mutta edempänä Raippaluodon saaristossa oli ankara lounaistuuli särkenyt jään, ja molemmat ratsastajat seisahduttivat vähäksi aikaa hevosensa nauttiaksensa siitä virkistävästä tunteesta, minkä meren näkeminen tuotti.
Kun olimme tottumattomat ratsastajat, kävi jo väsymyskin hyvin tuntuvaksi. Kolmetuntisen ratsastuksen jälkeen näimme jo eräältä kukkulalta Mar-Saban kaksi karkeatekoista tornia ja luostaria ympäröivän muurin. Jäännösmatka, joka onneksi ei ollut pitkä, oli vaivaloisin. Viimein kuitenkin pääsimme perille; dragomaani kolkutti porttia, ja karkeaa ääntä kuului takaa vastaukseksi.
Kapteeni Stålsköld'ille oli tämä kavioiden kopina siksi hyödyllinen, että hän taas unhotti katkeran murheensa ruvetessaan arvelemaan mitä ja millaista tarkoitusta varten nämät ratsastajat tähän aikaan yötä mahtoivat olla liikkeellä? Mutta pitkiin mietteisin ei hänelle suotu aikaa, sillä ratsujoukko läheni ja sen päällikkö huudahti jylhällä äänellä: "seis!"
Heti ratsasti hän uuden taipaleen eteenpäin, pyyhki hevostansa kanervilla ja lehdillä ja asettui poikki tien, noin sata askelta leiristä. Ken siellä? huusi hän kaukaa, nähdessään ratsastajat. Siellä on kaiketi meidän uljas muskettisoturimme, sanoi kardinaali. Niin on, arvoisa herra, vastasi Porthos. Herra Athos, sanoi Richelieu, sulimmat kiitokset hyvästä vartioitsemisesta.
Ei saattanut mieluummin katsella kauniimpaa joukkoa kuin tämä, mutt'ei yhdellä silmänluonnilla saadakaan parempaa käsitystä ilmanalasta, tavoista ja kansasta. Nämät ratsastajat, todellisia itämaalaisia, eivät omanneet meidän hevosmiestemme kankeata, miteltyä ratsastamisen tapaa.
Heittokeihäät suhahtavat, miekat kilahtavat ja helskähtävät. Tuuliko se akanoita hajoittaen tohahti yli kedon, vai miehetkö ne tulisilla ratsuillansa poies karahuttivat? Tyhjää on kaikki. Myrskyten, pauhaten kiitävät taas kaikki kokoon. Soinnukkaita huutoja kaikuu. Laukauksia pamahtaa. Ratsastajat riippuvat äärimmäisestä varppaankärjestään jalustimessa.
He menevät Oi Jumala, näen tuolla jo pölyn, jonka vaunut nostavat On eellä ratsastajat Pois he menee, tuoll' ajaa he! Sielt' enkö myös mä tullut? Poiss' ovat, poissa, minuun suuttuneina. Oi, kättä herrani jos suudella, oi, hyvästellä vain jos saisin vielä! Vain kerran pyytää viel': oi, anteeksi! Vain kuulla vielä: mene, anteeks saat! Vaan sit' en kuule, enää koskaan kuule pois aionhan!
Muutoin olivat matkustajat levähtäneet täällä muutamia tunteja, ratsastajat olivat syöneet kuin nälkäiset sudet, ja turpein heistä, jolla oli hirmuisen pitkät viikset, jotka nähtyään lapset juoksivat ovesta ulos, oli puhunut jotakin rengonkieltä, jota ei kukaan ymmärtänyt. Tämä oli ensimmäinen tieto, joka antoi Eliakselle vähän valoa hänen monissa arveluissaan.
Viholliset ratsastajat säikähtyivät ja pakenivat, mutta Roland miehineen pelastui pälkähästä, ja monen muun vaaran läpi vihollisessa maassa toi Roland tuon tärkeän kirjeen Hornille, mutta kumppanit sanoivat häntä sittemmin Sprengportiksi. Miehistö katseli vanhaa majuriansa kiiluvin silmin. Sehän oli hänen oma nimensä. Ja mikä sankari!
Päivän Sana
Muut Etsivät