Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Kiitollisena ja iloisena siitä, että hänet vielä niin pitkän ajan perästä tunnettiin, lupasi Kornatus tulla, mutta ensin täytyi hänen tavata pojanpoikansa. Toivoen piankin löytävänsä hänet, meni hän linnaan, mutta siellä sanottiin, että Uudenmaan rakuunat ja Eero niiden kanssa olivat lähteneet Marttilan leiriin, eikä siis auttanut muu kuin levähtää Lappeenrannassa ennen lähtöä Marttilaan.
Seurakunta ei voinut muuta kuin suostua korkean herran ehdoitukseen eikä sillä ollut sitäkään vastaan, että rakuunat ja sotamiehet samalla lehterillä vastedes seisoivat Lahden kapteenin penkin vieressä pitkin lehterin laitaa, »joka seikka suuresti miellytti puheenalaista kapteenia.» Hämmästys lienee ollut yhtä suuri, kuin omituinen kosto tuntui suloiselta.
Silakkaa syödessäni sanoin minä pastorille: »Nämä silakat on ostettu meidän pitäjästä.» »Ei olekaan», vastasi pastori hymyillen. »Mutta ihanhan nämä maistuvat samanlaisilta kuin Kemiön silakat», väitin minä. »Kyllä ne on ostettu korpoolaisilta Turusta», nauroi pastori, »ja eikö nuo silakat liene kaikkialla samanmakuisia.» Rakuunat, jotka näkyivät osaavan jonkin verran suomea, nauroivat myöskin.
Maalis- ja huhtikuun ajalla oli kuollut kulkutauteihin lähes puoli kolmatta tuhatta miestä ja yhtä suuri määrä elossa olevasta miehistöstä oli parast'aikaa sairaana. Tämän harvennuksen takia kaiketi oli vihollinen keskittänyt jäljellä olevat voimansa pääasiallisesti Etelä-Suomeen, sillä äskettäin olivat Pohjanmaalta saapuneet Turun lääniin siellä talvehtineet kasakat ja rakuunat.
Kumarruin heti alas ja riistin kaatuneelta vartijalta viitan, jonka kiskoin omille hartioilleni. Sitten ripustin vyölleni hänen sapelinsa ja ottaen päähäni hänen lakkinsa astelin varovasti nuotiolle, joka oli palanut jo hiillokselle ja valaisi ainoastaan vaisusti lähintä ympäristöä. Ketään ei näkynyt liikkeellä eikä askeliakaan kuulunut. Rakuunat ympärilläni kuorsasivat viittoihinsa kääriytyneinä.
Nähtävästi olivat rakuunat olleet partioretkellä ja joutuneet kahakkaan meikäläisten kanssa. Lisättyään puita nuotioon asettuivat rakuunat makuulle. Yö verhosi lähimmät ympäristöt vaippaansa ja riihen metsänpuoleinen laitakin jäi kokonaan pimentoon.
Sitten tuli ratsuväki Wachtmeisterin johdolla: ensiksi henkivartijarakuunat Hamiltonin, sitten uusmaalaiset Klingsporren komentamina; sitten Kaarle Maunu Rehbinderin suomalaiset rakuunat ja hänen veljensä Hannu Henrikki Rehbinderin karjalainen ratsuväki, ja se oli tavattoman pikainen voitto, sillä venäläisten ratsuväki heitettiin nurin niskoin, ajettiin täyttä laukkaa virtaa kohti, ja heitä ratsasti sen yli niin monta kuin taisi, mutta sillä paikalla oli koski ja useita hukkui.
Vaan tätä seurasi suurempia joukkoja. Kokonainen ratsaskunta keisarillisen kaartin ulaaneja valmistautui rynnäkköön. Rakuunat kiiruhtivat pois. Sillalla olivat Savon jääkärit täydessä toimessa, repiessään irti ansaita ja hävittäessään tukkeja ja salvaimia. Mutta viholliset tunkivat eteenpäin.
Kamala hiljaisuus vallitsi, kunnes sen katkaisi torven toitotus pitkin kenttää, ja nyt seisoivat Karjalan rakuunat, sörmlantilaiset, taalalaiset, uusmaalaiset, hämäläiset, länsipohjalaiset ja savolaiset valmiina lähtöön. Sotamiehet olivat riisuneet takkinsa, vaikka moni paita oli lopen kulunut ja liivit risaiset. Mutta mikään ei nyt saanut estää vauhtia.
Mutta turhaan rakuunat liikuttivat raskaita sapeleitaan. Yksi laukaus Karjalan jääkärien kiväreistä kohtasi heidän sivuansa ja pellon sarka, jossa Tuoni tällä kertaa teki runsaan niitoksen, peittyi kaatuneilla ja haavoitetuilla, hevosilla ja miehillä. Tiheä savupilvi peitti tämän osan tappelutannerta. Rajevski lähetti 24:nen jääkärirykmentin Vlastoff'in johdatuksella auttamaan rakuunia.
Päivän Sana
Muut Etsivät