Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Unhoittakaa ennemmin minä ... kyllä minä tahdon tulla unhotetuksi ennemmin, kuin saattaa pahaksi isän ja pojan väliä ja siten estää loistavaa tulevaisuuttanne... Minä olen jo onnellinen siitä, kun näinkin olen rakastettu ... kohtaloni tahdon kantaa tyytyväisenä ja rukoilla onnenne edestä. Minä lohdutin Annaa, sanoen, ett'ei isäni ole minua koskaan kiroava.
Elsan kertomus. Wittenbergissä, Maaliskuulla 1546. Kaikki on ohitse. Rakastettu, kunnioitettu ruumis on meidän luonamme, mutta Luther, isämme, sielunpaimenemme, ystävämme ei ole koskaan enää meidän joukossamme.
Sitten hän hiukan kohotti häntä makaavasta asennosta ja painoi hänet rintaansa vastaan. "Tietysti tulin, rakkaani," sanoi hän. "Kristus sinua varjelkoon. Hän sinut vapauttakoon, rakastettu Lygia!..." Enempää ei hän saanut sanotuksi, sillä hänen sydämensä voipui tuskasta ja rakkaudesta, eikä hän tahtonut Lygialle näyttää tuskaansa. "Olen sairas, Marcus," virkkoi Lygia.
Kauemmin ei Muttila varmaankaan olisi katsonut kenenkään naisen voivan hyvettään säilyttää, jos vain kullalla lastattu aasi olisi voinut sen yli kohota. Jospa hänelläkin, Muttilalla, olisi ollut rahaa, paljon rahaa! Jospa hänelläkin olisi ollut varaa noin matkustella ja henttunsa kanssa vuosikausia maailmaa kierrellä. Kyllä hänkin siinä tapauksessa olisi luvannut olla yhtä paljon rakastettu.
Mutta häneen olivat tottuneet niin herrat kuin talonpojatkin ja mies oli yleensä rakastettu. Huolettomasti ja vähän pilkallisesti hän katseli ympärilleen; tämä prosessi näytti häntä huvittavan. Oikeastaan häntä huvitti vain viinaryypyt ja haukattavat, mitkä odottelevissa olivat.
Minä en koskaan unhota sitä jaloa kirjettä, jonka hän lähetti Lutherille, ennenkuin tämä ilmestyi valtiopäivillä: "Herra kuulkoon sinua hädän päivänä: Jakobin Jumalan nimi olkoon sinun suojasi. Oi rakastettu Lutherini, kunnioitettu isäni, älä pelkää; ole luja. Taistele miehuullisesti Kristuksen puolesta. Mitä minuun tulee, aion minä myöskin taistella uljaasti.
Annapas nyt vaan kirje minulle ja älä enään pilkka-puheita loruttele." "Ja mitä maarian vielä! sinä et naimisiin!" sanoi tyttö, nyökästen päätänsä ja antain kirjeen. "Se on Kustaalta!" huusi Anna iloissansa. "Enkö minä sitä arvannut", sanoi pikku Kaisa, mennen tiehensä suuresti naurain. Anna avasi kirjeen ja luki: "Rakastettu Anna!"
Oi, siunaa kohtaloasi, rakastettu kuolevainen!" Heläjävät sanat herkesivät soimasta, kuningatar laski taas päänsä alas, mutta niin matalalle, että kukkakyynel hänen kruunustansa putosi unennäkijän vaalealle otsalle, katsoi häntä taas kasvoihin suloisimmasti hymyillen ja kuiskutti erotessaan: "hyvää yötä!"
Olen myönyt maani Preussin kuninkaalle, ja neiti Krawen, tuleva puolisoni, ei ole niin kunnianhimoinen, että hän siitä pahastuisi minulle. Hän ei pyydä hallita; vaan ainoasti rakastaa ja olla rakastettu. Ja vielä kerran: voikaa hyvin! Kun te tätä lu'ette, olen minä jo kaukana teistä, ja luultavasti emme nä'e toisiamme enään koskaan, kuitenkin olen aina teidän ystävänne Aleksanteri." "Matkustanut!
Yhä soi hänen korvissaan, ett'ei tämä ollut unta, että hän oli todestaankin kutsuttu pitoihin ja että hänellä oli syytä iloita, ei sen vuoksi, että siellä saisi syödä, juoda ja tanssia, vaan sen vuoksi, että se oli todistus hyvyydestä ja arvossa pitämisestä, jota hänelle osoitettiin siinä talossa, jossa hän niin mielellään tahtoi olla rakastettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät