Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Minä en tahdo vietellä sinua, en houkutella sinua aviorikokseen en tehdä sinua onnettomaksi. SYLVI. Viktor, minkätähden noin kylmä ja kova? Katso minuun taas samalla hehkuvalla, polttavalla katseella kuin eilenkin. Ja vastaa viimeinkin kysymykseeni. Viktor, vielä kerran: rakastatko sinä minua? En. VIKTOR. Se oli vaan haihtuva, ohimenevä huumaus SYLVI. Alma oli siis oikeassa?
Hän puhui hyljätyn rakkaudesta; tulesta, joka polttaa loppumatta; rakkaudesta, joka luulee löytäneensä vastineen, vaan näkee erehtyneensä. «Sinä kysyt: voiko semmoista helvettiä maan päällä löytyä?« «Ei ainoastaan voi, mutta on, Jumala yksin näkee mitä sydämessä on«. «Oi ihminen! Kova on koetus, jolla Jumala koettaa, rakastatko häntä.
Kalifin sydän lientyi hänen puolisonsa hellyydestä, hänen mielensä virkistyi, hänen alakuloisuutensa katosi. "Rubinini!" lausui Schirene, ja hän puhui matalalla, hiljennetyllä äänellä, kasvot kätkettyinä Alroy'n rintaa vastaan. "Rubinini! rakastatko sinä minua?" Alroy hymyili lempeästi, kun hän painoi häntä sydäntänsä vastaan.
Nousten ylös tuoliltaan huusi hän sitte kovalla äänellä: "Roosa, Roosa, rakastatko Fredrikkiä?" "Ah", kuiskasi hän, "enhän sitä voi kauemmin salata, minä rakastan häntä kuin elämääni, olihan sydämmeni murtua, kun te ajoitte hänet pois." "Niinpä syleile morsiantasi, Fredrik niin, niin, morsiantasi", sanoi Martti mestari.
Mutta rakastatko sinä minua todellakin, Kreeta? keskeytti hänet nuorukainen ollen yhä omissa mietteissään. Huomenna matkustan minä täältä monen sadan penikulman päähän; minun pitää saada tietää, kenen edestä elän ja taistelen. Bernhardin pitää unohtaa minut, sanoi tyttö miettiväisenä, samalla kun tietämättään musersi karpalomarjan sormiensa välissä.
"Sentähden", jatkoi Knutson heille molemmille kiusallisen äänettömyyden jälkeen, "olen minä nyt päättänyt saada kuulla sinun omasta suustasi, rakastatko sinä vielä minua, vai oletko antanut sydämesi jollekin toiselle. Vaikka sydäntä särkevä aavistus sanoo minulle, ettei minulla ole enää mitään toivomista, niin pyydän kuitenkin sinua minulle vastaamaan suoraan ja rehellisesti".
"Se on tyhmä, kelpo mies, joka varmaan ilmaiseksi surmaa Glaucuksen." "Urbanus," virkkoi hän, "rakastatko Kristusta?" "Koko sielustani ja mielestäni," vastasi työmies. "Entä veljiäsi, sisariasi ja niitä, jotka sinulle ovat opettaneet oikeutta ja totuutta Kristuksessa?" "Rakastan heitä myöskin." "Rauha olkoon kanssasi." "Ja samaten sinun kanssasi, isä."
Kiedoin käteni tiukemmin hänen kaulaansa, puristin häntä rajusti syliini, upotin silmäni syvälle hänen silmiinsä, olin tykkänään pois suunniltani. Antti puheeni oli värisevää, katkonaista kuisketta, levotonta huohotusta. Antti pidätkö sinä minusta, rakastatko sinä minua, sano! Etkö koskaan, koskaan minua unhota minä en sitä kestäisi, kuule, minä en sitä kestäisi.
Vilho oli hiljainen ja harva-puheinen luonnostansa. Ilman mitään veljeltänsä kysymättä, kävi hän työhön käsiksi ja laski verkot mereen. Muutamien tuntein jälkeen olivat he työnsä päättäneet. Leo antoi nyt venheen vapaasti ajella aalloilla, kallisti otsaansa kättänsä vastaan, katsoi mietiskellen eteensä, ja kysyi sitten äkisti: "rakastatko sinä, Vilho, äitiä yhtä paljon, kuin minä?"
Mutta vaikka hänen onnistuukin päästä Pohjolaan, ei silti ihana impi heti suostu hänelle tulemaan. »Suorita ensin ansiotyöt, että näen, rakastatko minua.» »Ansiotyöt» ovat okkultiskäytännöllisesti katsoen tavallaan samaa kuin Sammon takomisen oppimista. Mutta niillä on samalla laajempi ja monipuolisempi tarkotus.
Päivän Sana
Muut Etsivät