Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Säälin!" vastasi kreikatar synkästi. Ja taasen hän alkoi astella, väännellen käsiään ikäänkuin tuskissaan, kasvoissa neuvoton ilme. Mutta Lygia jatkoi arasti kyselyään: "Rakastatko häntä, Acte?" "Rakastan..." Hetkisen perästä hän lisäsi: "Minä olenkin ainoa, joka häntä rakastan."
Sándor antoi siis asettaa itsensä vihkipöydän eteen, niinkuin pyhä uhrikaritsa, ja kun pappi häneltä kysyi: "rakastatko tätä kunnian-arvoisaa naista, jonka kädestä kiinni pidät?" unhotti hän siihen vastata ja tuijotti vaan herra pastoriin, kunnes hänen isänsä huusi: "rakastat kuin rakastatkin, kuinka et häntä rakastaisi, tietysti häntä rakastat". Tästä Sándor palasi järkeensä ja kertoi sitte kauniisti vihkisanat.
Istukaa, istukaa!» sanoi Esteri kesken kaikkea ja laski kätensä penkille, niin kauas kuin ylti, pakottaen siten Holman istumaan ulohtaalle. Hän jatkoi sitten. »Tehdessänne tiliä itsenne kanssa siitä, mitä on mielessänne liikkunut jo tällä vähällä aikaa, minkä olemme vastatusten olleet, huomaatte että haaveilut ovat haaveiluja.» »Sano vain, oletko rakastanut ja rakastatko minua!»
ANNA LIISA. Niin, mutta rakastatko sillä rakkaudella, joka kaikki kestää, kaikki kärsii, kaikki anteeksi antaa? JOHANNES. Eikä koskaan sammu. Juuri sillä, tyttöseni. Ja nyt on minun vuoroni puhua. ANNA LIISA. Puhu. JOHANNES. Minä sanon nyt ensinnäkin, että ? ANNA LIISA. Että ? JOHANNES. Että sinä olet niin niin ihmeen kaunis, Anna Liisa. ANNA LIISA. Sitäkö vaan?
Silloin kaikki kirjaimet hyppimään hänen edessänsä kuin hyttyset päivänpaisteessa, ja hän haukotteli haukottelemistaan koko nuoruutensa ajan. Rakastatko minua? sanoi piano Minnalle, kuin hän istui soittamassa vaikeita sävelikköjä. En, vastasi Minna, en tiedä sävelikköjäsi ikävämpää.
Eivät lapsi kulta. Ne ovat fakkimiehiä. Oletko sinä sellainen? En! Minä olen haaveilija. Ja nyt, niinkauan kuin olen sinun luonasi, onnellinen haaveilija. Minun on niin hyvä olla. Tahtoisin tähän kuolla. Ja kuitenkin tiedän, etten uskaltaisi sitä tehdä. Birger? Mitä? Rakastatko minua? Voisitko sinä rakastaa minua? Ihan täydellisesti tarkoitan. Sano, sano. En tiedä uskallanko. Ja mikset?
Eikä se ajatus tahtonut niinkään pian kulua tuntumattomaksi. Vähän päästä tuli siihen äiti. Maisteri oli mennyt, ja Elli istui yhä entisellä sijallaan. Täällä oli maisteri ... oliko puhetta siitä? Oli. Uudistiko hän siis kysymyksensä? Uudisti... Ja mitäs sinä? Minä suostuin. Vaan rakastatko sinä häntä siis todellakin oikein? kysyi äiti arasti.
"Mutta johan minä sanoin Tigellinukselle, ettei noituus vaikuta jumaliin. Etkö sinä muista, oi jumalallinen, kuinka sinä hymähdit ja lausuit heti: habet!" "Muistan." Ja Nero kääntyi Vinitiuksen puoleen. "Rakastatko häntä niinkuin Petronius sanoo?" "Rakastan, herra!" vastasi Vinitius. "Siinä tapauksessa käsken sinun huomisaamuna lähteä Roomaan naimaan hänet.
"Rakastatko sinä häntä, Acte?" kysyi Vinitius synkästi. Entisen orjattaren silmät olivat kyynelissä. "Kyllä. Rakastin häntä." "Hän ei sinun tunnettasi palkinnutkaan vihalla, kuten minun tunnettani." Acte katseli häneen hetkisen ikäänkuin saadakseen selville, tarkoittiko hän täyttä totta. "Oi," virkkoi hän sitten, "sinä kiivas ja sokea ihminen: rakastihan hän sinua!"
En, isä, minä en rakasta häntä! Vai niin olenko minä kysynyt sinulta, rakastatko häntä vai etkö? Ette ole, minä sanon sen teille kysymättänne. Ja minä sanon sulle kysymättäsi että neljän viikon päästä menet naimiseen Bincentz'in kanssa jos rakastat häntä tai ei. Minä olen antanut sanani hänelle, eikä Stromminger sanaansa syö. Mene nyt tiehesi. Ei isä, sanoi Wappu, niin ei käy laatuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät