Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Sillä minä en voi toisin, minun täytyy ihailla sitä, jota rakastan... En koskaan rakasta ihmistä, rakastan vain sitä, mikä hänessä on hyvää, jaloa. Ja kun sitä ei löydy, niin on rakkauteni ollutta ... mennyttä!" "Mutta oletko ajatellut, ett'et itsekään ole virheetön, Ester? Jos kaikki ajattelisivat niinkuin sinä, ei kukaan myöskään sinua rakastaisi." Ester istui hetken vaiti ja tuijotti eteensä.
Hän kuvitteli kuinka hirveätä se olisi jos hän kuolisi ja pikku tyttönsä jäisi ilman äitiä. Ei tietäisi hänestä mitään milloinkaan, ei suureksi tultuaankaan. Kentiesi hänellä ei olisi ystävää maailmassa lainkaan, ei ketään, joka häntä rakastaisi. Millä tavalla minun tulee olla, etten sairastuisi? Niin rauhallinen kuin suinkin. Välttää kaikkia mielenliikkeitä. Hän koetti parastaan.
Minä tahdoin, että hän rakastaisi vähemmällä kiivaudella, iloitsisi suuremmalla maltilla, surisi enemmällä kohtuudella. Minä koetin lujasti litistää hänen luonnettansa kapeampaan kaavaan. Mutta Jumala ei suvainnut sitä. Minä ymmärrän ne kaikki nyt.
Eikö se juuri viittaa kaikkeen valoisaan ja kauniiseen? Minun toivomukseni oli tarpeeton. Kohtalottaret osottautuvat sinulle yhtä suosiollisiksi kuin toivoinkin.» »En olisi onnellinen, ellen rakastaisi, Nydia! Nuorena voin hetkeksi isänmaanikin unohtaa.
Mutta jos nyt teidän poikanne rakastaisi hyvää, oivaa tyttöä, jonka isä ei ole kapteeni, ei edes kaninkaan uskottu palvelija, mitä sitten sanoisitte? Kapteeni oli vaiti muutaman silmänräpäyksen; vihdoinkin sanoi hän jotenkin pitkällä vedolla: Jos hän on hyvä, rakastettava tyttö, hm, niin...
Kuka ei teitä rakastaisi! olettehan niin lempeä ja suloinen!" Samassa tyttö kuitenkin, oikaistessaan itsensä ja pyyhkiessään otsalta veripisaroita, näki alempana, poskille vierivän kyyneleitä. "Taivas! mikä teitä vaivaa? itkettehän ja olette surullinen?" "En! oi en! minä olen onnellinen ... kovin onnellinen!" Hänen kyyneleensä Hedwig kuivasi.
Usein hän katkerasti katui Ionen hyväksi tekemäänsä palvelusta usein hän sanoi itsekseen: »Jos hän olisi langennut, ei Glaukus ehkä enää häntä rakastaisi», ja synkät ja rumat ajatukset raastoivat hänen rintaansa. Jaloa pelastustyötään suorittaessaan hän ei ollut kokenut vielä mitään tuskia eikä aavistanut mikä häntä odotti.
»Kuinka en omaa Mikkoani rakastaisi», sanoi Helena. »Tahtoisitko sen omaksesi?» kysyi isäntäni. »Jos minä rikas olisin, niin maksaisin hänestä vaikka mitkä rahat.» »Tehdään vaihtokauppa», sanoi nuori mies. »Minä annan Mikon sinulle, anna sinä minulle itsesi. Saat minut vielä kaupanpäällisiksi.» Helena punastui.
Sinä siis olet nähnyt semmoista, mitä ei elämässä voi nähdä joutumatta huumeeseen. Mutta eikö ihminen voi elää niinkuin hän aina rakastaisi? Sankarit ja pyhimykset eivät ole muuta tehneet. Todellakin, me olemme täällä liian kauan odottaneet, niinkuin sadun sokeat, jotka lähtivät pitkälle matkalle, saadakseen kuulla Jumalaansa.
Mutta hänen rintaansa kohosi hätä ja tuska niinkuin haka olisi nyt ovesta murrettu ja kuka tahansa voisi rynnätä sisään. »Yksi rukous minulla vielä sinulle olisi» hänen puheensa oli kuin hukkuvan hätähuuto »ettet sinä tämän jälkeen rakastaisi ketään muuta, paitsi sitte sitä, jonka kerran omaksesi valitset.»
Päivän Sana
Muut Etsivät