United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänessä ei ole rahtuakaan sääliä; hän olisi valmis myymään oman äitinsä, jos vaan sen kautta luulisi hyötyvänsä. Huomen aamuna hän jo tahtoo viedä omaisuutensa täältä ja siksi aion ratsastaa pois koko päiväksi, sillä en kestä nähdä Tuomon kasvoja ja surullisia silmäyksiä. Saman neuvon antaisin sinulle. Mene sinäkin jonnekin ja ota Elisa mukaasi."
Habsburgin kreiveiltä he eivät tahtoneet ottaa rahtuakaan; voutien puoluelaisineen palvelijoineen ja sotamiehineen ei pitänyt menettämän pisaraakaan verta: mutta esi-isiltä perittyä vapautta he päättivät puolustaa ja jättää sen kokonaisena perinnöksi jälkeläisilleen."
Ja nyt ei hän ollut rahtuakaan parempi. Tosin oli Liisa vihan vimmassa tehnyt pahaa muille, ja hän, Severin, ainoastaan itsellensä; mutta hän oli koettanut pelissä voittaa ja saattaa toiselle sitä tappiota, joka oli langennut hänelle itsellensä. Entä jos hän olisi voittanut pelissä sen rahasumman, minkä hän itse oli hukannut? Se tosin olisi ollut kahta vertaa katkerampi.
Ja jospa hän vihdoin tekisikin sen, niin saattaisihan hän kuitenkin löytää naisen, joka paremmin sopisi hänelle kuin sellainen, joka oli ollut seuranaisena tahi jonakin sellaisena eikä tietysti ymmärtänyt rahtuakaan oikeasta maataloudesta.
Kun hänen kuohuvat ajatuksensa vihdoin puhkesivat sanoiksi, huusi hän vihasta värähtelevällä äänellä: "Petetty! Siis on tämä konna vielä kerran ilkeästi pettänyt minun! Hänessä ei siis ollut rahtuakaan kunniantuntoa ... ei rahtuakaan!
"Pilkkaa sinä vain asioita, joista et ymmärrä rahtuakaan", tuumaili Meyer, "mutta saat nähdä, että poika vielä viulunsa "kihnuttamisella" hankkii itsellensä paremman ja puhtaamman nimen, kuin sekä sinä, että isäsi vapaaherran talouden hoitajina". Sormulainen punastui korviaan myöten ja sopersi: "mutta eihän hän paljaalla nimellänsä elä, eikä elätä vaimoansa?"
»Niinpä niin!» huokasi Edit. »Lähemmin ajatellen ei ole ensinkään kummallista, että teidän aikakaudellanne niin useat ihmiset eivät välittäneet rahtuakaan musiikista. Luulenpa, että minäkin olisin sitä karttanut». »Tarkoititteko äsken», kysyin minä, »että musiikkiaika kestää yli vuorokauden?
Olihan minun oma isänikin kerran sanonut, että olen muka rakastunut herra Kuittiseen, ja kumminkaan ei asiassa ollut rahtuakaan perää: En voinut herra Kuittista sietääkään. Samoin voi tietysti Petterinkin isä puhua poikansa asioista vaikka ihan paljasta pötyä. Niin kului viikko, toinenkin. Minä kartoin lukkari Iittiläisen Elliä, vaikka olimme siihen asti olleet paraat ystävykset.
Ei rahtuakaan odotusta siis; Käyn suoraan kohti, urkkijoista viis! ISEBEL. Vaan vallannut on minut outo huoli. AHAB. Sun? Huoli? Kuinka? Arkailetko jo? Vaan eihän sota naisten ratto ole. ISEBEL. Ma Jemlanpojan leirissämme näin. AHAB. Vai Jemlanpojan? Kapinaanko sen Sa luulet joukkojamme lietsovan? ISEBEL. En. Mutta hengittäisin helpommin, Jos ois hän siellä, mist' ei kenkään palaa.
Kuule Benedikt, älä mene, älä laske häntä sinne ylös minä pyydän sinua. Mitä hän tahtoo sen hän tahtoo! sanoi Benedikt synkästi. Sano hänelle että vuorelle on mahdotoin päästä, niin hän kyllä jääpi tänne. Miksi valetta! Ei hän kuitenkaan mieltänsä muuta, vaikka hän jäisi tänne kuinka kauan, ja sinulla ei ole rahtuakaan toivoa, sen hän on sanonut monta kertaa.