Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Tämä pudisti tomut päältään, pyyhki hien otsastaan ja vastasi iloisesti: Kaikki on tehty mitä suinkin voitiin. On astuttu kuin hengen puolesta. Marttilasta lähdimme kello 2 yöllä ja lepäsimme Toikalassa kello 5 aamulla.
»Minkätähden sinä yksin?» sanoi isä. »Kun ei ole miehessä miestä», sanoi äiti ja kaatoi korvon lattialle. Näin että hänen silmänsä välähtivät kummallisesti. Sellaista väläystä en ollut ennen nähnyt. Tuli sammui heti ja isä rupesi pimeässä jatkaa maan tupakin-hakkaamista. Mutta äiti pyyhki lattian, pani pirtin uuniin hipleitä puita palamaan ja alkoi tehdä iltatöitään.
Tukevuudestaan huolimatta Amaliakin otti osaa tanssiin hauskalla mielellä, pyyhki aina vähän väliä hien otsaltaan ja kasvoiltaan, eikä hänellä ollut mitään sitäkään vastaan, että toiset reserviläiset veivät hänet tanssiin, vaikka hän nähtävästi mieluimmin tanssi komean Aleksin kanssa. Kauniiksi ei voi sanoa tuota hyvää Amaliaa.
Mutta sillaikaa kuin humina markkinapaikalta väliin hiljeni ja väliin taas kiihtyi, ja Olli-poika lauloi lauluansa ja pyyhki kädellä silmiänsä, seisoi ylhäällä ylimmällä tunturin huipulla pieni valkotukkainen tyttö nojaten sääteri-tuvan seinää vasten, vähän matkan päässä hänestä seisoi nuorukainen.
Poole, joka oli koko matkan kulkenut muutamia askelia edellä, seisahtui nyt keskelle jalkakäytävää, otti hatun päästään huolimatta purevasta pakkasesta ja pyyhki otsaansa punaisella nenäliinalla.
Hän pyyhki lakkaamatta kasvojaan ruutuisella nenäliinallaan, eikä hänen katseensa enää ollenkaan kohonnut lattiasta. »Ei ihmisen ole hyvä olla yksin», hän huomautti. »On hyvä, kuin on rahoja pankissa», sanoi neiti Vik kuivasti. Vildhagen koetteli hymyillä, mutta se ei onnistunut.
Puki päällensä ja otti vettä kappaan ja meni ulos pesemään silmiään. Kun porstuan ovi avaantui, niin silloin Mirri lopetti leikkinsä ja meni viemisinensä poikiensa luo porstuan nurkkaan. Emäntä tuli tupaan, otti orrelta pyyhinrievun, pyyhki silmiään ja luki hiljaisella supinalla aamurukouksiaan, välin polviansa notkistaen.
Väkeä kulki edestakaisin. «Valkea on irti!... Mene ... katsomaan, Anna ... eikö ... sammu!« puhui majuri äänellä, joka aina sanan sanottua oli loppua. Anna totteli. Kyyneleet pyyhki hän suruisista silmistään ja juoksi ulos, juoksi väen joukossa, joka nyt rupesi yhä enemmän enentymään, aina lähelle palopaikkaa. Hän näki kauhistavan näön. Valkea oli jo saanut hirmuisen vallan.
Virkki, ja mielelläänpä he kuuli ja totteli häntä, pois pölyt kumpikin pyyhki ja verhoutui ihotakkiin.
Ensin hän ei huomannut muuta kuin sen haavan, joka oli tullut ohimoon ja tahrannut kaikki kasvot vereen. Hän pyyhki kasvonsa kaikkein puhtaimmilla paikoilla, mitä takkinsa liepeistä löysi.
Päivän Sana
Muut Etsivät