Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Nuori Petrov seisoi siinä synkkänä ja koko hänen lämmintä sydäntänsä inhotti nähdä näitä huoneita, näitä hänelle pyhiä paikkoja häväistävän tällä tavoin. Hän meni ulos puutarhaan. Kevään esikoinen, häikäisevän valkoinen lumikko, kohotti puhdasta kupuaan märjästä, likaisesta maasta.
"Kysykää äidiltä, pitääkö lihakappaleen olla tuossa kaivon päällä mätänemässä." "Marit on nostanut sen ylös, se paistetaan tänä iltana", koetti Thinka hiljaisena puolustella. "Niinkö? Eihän sen siltä tarvitse olla Vahdin saatavissa!... "Viekää ylioppilas puutarhaan, että hän saa syödä muutaman viinimarjan!" Tämän hän huusi ovesta, juosten samalla ylös konttorin portaita.
Sinulla on minun sormukseni ja minulla on sinun ... sitä paitsi minä en juuri pelkää ... tytöillä on heidän oikkunsa. No, no, ne katoovat kai huomiseksi. Hyvästi Julia! Minä menen kalopsia syömään, niele sinä oikkujasi!" ja nyt luutnantti katosi porstuaan. Julia tarttui minuun käsikynkästä ja sitte läksimme puutarhaan.
Minä olin ensi kertaa taasen vienyt isäni kirjastoon, siellä valmistanut hänelle keittimessä kahvia, vetänyt viheriäiset villauutimet puoleksi ikkunain eteen, kuten hän oli tottunut niitä pitämään, ja käärinyt lämpimän villapeitteen hänen jalkojensa ympäri. Minä tiesin hänen olevan tyytyväisen ja onnellisen kun voi taasen ruveta työhön ja riensin nuolennopeasti puutarhaan.
Kun en löytänyt häntä sisältä, menin puutarhaan, mutta ei hän ollut sielläkään. Tällä matkalla pistäysin maanalaisessa kammiossani ja istahdin sinne hetkeksi lepäämään. Kirjoituspöydälläni oli useita sanomalehtiä ja aikakauskirjoja. Arvelin, että tohtori Leeteä ehkä huvittaisi nähdä Bostonin lehti vuodelta 1887, ja otin sentähden sen mukaani, kun menin sisälle. Aamiaisella kohtasin Editin.
Vihdoin istuutui Petronius puutarhaan, pyökin alle, jonka lehtiverkon läpi aurinko paistoi sirotellen valopilkkuja hiekalle, ja kutsui luokseen Euniken. Tyttö tuli, puettuna valkeihin vaatteisiin, myrttiseppel päässä, ihanana kuin sulotar.
Tavalliset yksinkertaiset puut, jotka oli istutettu suojaksi, rupesivat nyt, saatuansa paksut rungot ja vahvat juuret, leviämään omin päin, ja koska eivät päässeet kasvamaan luoteesen päin, lähettivät ne pitkiä oksia puutarhaan päin suorakulmaisten käytävien ja säännöllisten puksipuisten nukkeen-pensastojen yli. Joukko nuoria pyökkipuita nosti kapinaa.
Tapahtui näet, että sill'aikaa kuin molemmat vanhat herrat tutkistelivat hevosia, oli Zsuzsi täti mennyt puutarhaan, ei niin paljon huvitellaksensa itseään kaunisten kukkien katselemisella, kuin hankkiakseen itselleen tietoa siitä, osaisiko tuleva morsian kyökkitarhaa hoitaa.
Vaikka ette olisi niin kauniskaan ja viehättävä, olettehan erään minun parhaimman ystäväni ystävä. Hyvä d'Artagnan! Ah, kuinka sydämmellisesti hän onkaan kiittävä teitä! Niin minäkin toivon. No niin, kaikki on suostuttu; menkäämme nyt. Ja te menette puutarhaan? Niin. Menkää pitkin käytävää; pieni porras vie teidät sinne. Hyvä; kiitoksia! Molemmat naiset erkanivat hymyillen suloisesti toisilleen.
Vieraani ehtivät juuri mennä puutarhaan, selitti Paavo Kontio, ohjaten hänet kirjastokammioonsa. Paina puuta!... He tahtoivat katsella vähän talon ympäryksiä. Niin vai, niin vai, myönnytteli Jaakko Jaakon-Lauri. Talo kuin linna ... vaikka ei tämä sentään Kakolalle vertoja vedä... Paavo Kontion täytyi jälleen naurahtaa hänen omaperäiselle huumorilleen. Oli se sentään vielä ennallaan tuo vanha veli!
Päivän Sana
Muut Etsivät