Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Hän oli kuin äiti, joka ensi kerran puristaa lasta rintaansa. Ennen hän oli aina kadehtinut jokaista naista, jolla oli lapsi, ja janoamalla janonnut itselleen samanlaista hellittävää olentoa, joka tarvitsi häntä. Ja nyt hänelle oli se annettu. Eihän siihen tarvittu mitään lupauksia, mitään selityksiä.
"Kuinka kaunis hän on; ja kuinka Frits puristaa hänen kättään! Katsos vaan, kuinka hyvin hänen leninkinsä istuu ja kuinka kruunu hänen päässään on kaunis! Niin, Riika, sen minä sinulle sanon, että jos tänä iltana joku tulisi minua kosimaan, niin minä hänen ottaisin kohta". Nyt tuli pastorin Henrikki Karolina rinnallaan. "Kuka se on, Riika?" "Pastorin Henrikki". "Ja kuka tyttö on?"
Olavi vääntelihe tuskissaan niinkuin koko hänen entisyytensä olisi muuttunut mustaksi käärmeeksi, joka nyt kietoutui hänen jalkojensa ympärille ja tahtoi puristaa hänet kuoliaaksi. »Anna minun olla näin, älä vääntele irti hetkinen vain, minä menen heti. En minä sinua syytä, älä ole vihainen. Et sinä tiennyt millainen minä olin emmehän me silloin tietäneet mitään, emme yhtään mitään.»
Kääri vain kätensä päänalustan ympäri ja painoi päänsä sitä vasten. Koetti puristaa silmänsä umpeen lujasti, että se kuva poistuisi mielestä, vaan ei ollut apua. Pelotti kauheasti ja kylmä karsi ruumista. Vasta kun pisti päänsä päänalustan alle, niin oli parempi olla, vaikka muu ruumis kaulaa myöten tuntuikin turvattomalta.
Matalan taivaan raskaus se häntäkin painaa, litistää ajatukset alleen ja puristaa tunteet näkymättömiin. Vilkkaus kangistuu ja iloisuus kyyristyy sydämen syvimpiin sopukkoihin, niinkuin elohopea talvipakkasella. Vai kohtasitteko yhtään säteilevää silmää ja kuulitteko ulkona ainoatakaan naurun helähdystä? En ainakaan minä. Ja jos olisin nähnyt, niin olisin kummastellut.
Katso, noin verkalleen hän ajaa!... Totta tosiaan luulen, että hän laulaakin ... virttä se ei varmaankaan ole, siitä saa olla vakuutettu ... se on kansanlaulua... Kas, nyt ajoi hän kivelle, jotta kiesi oli vähällä kaatua. Katsos, nyt seisottaa hän... Nyt puristaa hän hänen kättänsä!"
"Jo meni", vastasi Elsa. "Kuka teille Katrin sijaan tulee?" "En tiedä", vastasi Elsa ja meni rappusille, josta he jatkoivat rouvan kanssa matkaa kyökkiin. Rouvan ja Elsan saapuessa kyökkiin veti mummo akkunan kiinni. Samalla hän alkoikin puristaa leukaansa ja poskeansa, hän oli siis hammassäryn saanut. "Särkeekö mummon hampaita?" kysyi rouva.
Ainakin näyttää logiikka olevan sellainen filosofisen tutkimuksen haara, jonka tuloksilla on positiivisillekin tieteille merkitystä ja arvovaltaa, kumminkin sikäli kuin nämä tulokset tosiaan ovat pysyviä. Valitettavasti ne eivät sitä suinkaan aina ole. Niinpä saattaa vahvasti epäillä, olisiko luonnontutkimuksella mitään hyötyä siitä, jos se koettaisi puristaa sisällyksensä esim.
Sola, jonka kautta sinne kuljemme, on jälleen kaitainen ja puristaa kosken yhdeksi ainoaksi kuohuksi. Mutta eivät kasva enää tämän solan seinät puita eivätkä rehevää ruohoa niinkuin edellisen. Ne ovat paljaat ja koleat, ilman verhoja ja uutimia nämä pihtipielet ovessa, josta nyt tulemme vuorilinnan kolmanteen kerrokseen. Laakso, joka on edessämme, on vain kesäisin asuttu.
Eihän siitä hänelle voisi syntyä mitään suurempaa häiriötä tai vastusta. Eihän se häntä mitenkään sitoisi, kun hän ei antaisi sen kärjistyä. Hehän voisivat lähetä toisiaan kuin kädet selän taakse vapaaehtoisesti sidottuina, kumartua toisiaan vasten, ei puristaa rintaa rintaa vasten, mutta kuitenkin suudella toisiaan kurkalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät