Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tuskinpa saattoi uskoakaan, että nämä samat voivat olla niin suuria verenvuodattajia! Erittäin yksi heistä veti silmäni puolehensa, eikä ainoastaan minun silmiäni, vaan kaikkien. Se oli jalonnäköinen, pitkävartaloinen, hoikka nostoväen kapteeni.
"Vai niin?" vastasi Gunnar ja rypistytti otsaansa, "silloin et arvattavasti ole tavallisia teitä kulkenut". Sen sanottuaan kävi hän istumaan penkille ja tirkisti ikkunasta ulos. Vieras katseli varovasti ympärilleen, ojensi itseänsä suoraksi ja katseli vakoen Gunnar'ia. "Mikä on nimesi?" kysyi Gunnar vaitiolon jälkeen ja katseli hänen puolehensa.
Miksi ei hän tahtonut lähteä pois ja noudattaen kutsumusta kulkea majasta toiseen pimeällä talvella? Miksi eivät vetäneet häntä puolehensa kaikki nuo huolistuneet raukat, joita istui kaikkialla yksinäisyydessään taistelemassa kiusausta ja epäilystä vastaan? Miksi ei hän nyt, niinkuin ennen, pyrkinyt taisteluun helvetin voimia vastaan?
Pari päivää sitten oli tohtori vakuuttanut samaa kuin tuo mies nyt sanoi. Ihmiset, jotka olivat nostaneet Andreaksen, seisoivat vielä odottaen käskyjä. Sairas, joka huomasi ett'ei hänelle tuotukaan tuota kammottua juomaa, näytti hiukan tyyntyneen. Neiti! änkytti hän heikolla äänellä. Neiti Ellen! Ellen kumartui hänen puolehensa.
Hetken äänettömyys vallitsi. Siis olemme tehneet tehtävämme täällä? sanoi tohtori. Tietysti! Tuon tutkinnon suoritettua... Pyydän saada sulkeutua teidän suosioonne! sanoi pappi. Hra Jansen saattoi herrat ulos. Ovessa tohtori kääntyi hänen puolehensa: Teidän pitäisi antaa Ellenin tulla toisten lasten seuraan.
Täällä oli tarpeeksi työtä myöhään syksyyn asti, ja sitä paitsi minne hänen oli lähteminen? Jätettyään tämän paikan ei ollut yhtään paikkaa koko avarassa maailmassa, joka olisi vetänyt hänet puolehensa; ei kotiseutu eikä ystävät ylt'ympärillä; mieluimmin tahtoisi hän päästä näkemästä ketään ja elää yksinänsä. Hänen sydämensä kärsi syvistä haavoista ja hän ajatteli näinä aikoina usein Henrietteä.
Kyllä vast'edes sovitaan ehdoista". Aslak katseli häntä kuin hämmästyksissään. Kumartui sitten alas, tarttuen Gunnar'in käteen, niinkuin hän paljaasta liikutuksesta ei saisi sanaakaan suustansa. Gunnar veti käden puolehensa. "Ei vielä mitään kiittämistä. Lopussa kiitos seisoo. Sen tahdon sinulle sanoa nyt samalla, että Haugen'ista kylään on pitkä matka. Sinun pitää luvata olla sitä lyhentämättä".
Päivän Sana
Muut Etsivät