Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Silmänsä olivat kirkkaat, kun hän vähän punastuen sanoi: »Isäni, kun minä otan vaimon itselleni, niin pitää teidän olla hänellekin isänä, niinkuin minulle; hän hellii teitä niin, kuin olisitte hänen oma isänsä, ettekä voisi toivoa kenenkään tekevän työt paremmin, kuin hän ne tekee, ja hän on oleva se kukkanen, joka kotomme kaunistaa.
Kun ei vieras itsestään tuntunut aikovan asiaansa ilmaista, kysäsi häneltä viimein luokan ensimmäinen mies eli priimus kohteliaalla äänellä: "mitäs teillä olisi ollut asiaa?" "Meilläkö?" murahti vieras hieman punastuen ja ympärilleen katsellen. "Myö tuota hm myö tuota tultiin kysymään, jotta tämäkö se on se kolomas luokka?" "Kolmas luokkahan tämä on", vastasi priimus.
Ja kun hän siinä kulki kukasta kukkaan, vakavin ja nuorekkain elein ja siroin liikkein, oli vaikeata kuvitella puutarhan jumalattarellekaan taitavampaa palvelijatarta. »Nydia, lapseni!» Glaukus virkkoi. Hänen äänensä kuullessaan Nydia pysähtyi kuunnellen, punastuen, syvään hengittäen, puoliavoimin huulin hän käänsi päänsä siihen suuntaan, josta ääni kuului.
'Toimita nyt, ystäväni, joutuun oikeinpa se minullekin hyvältä maistuisi, sillä muistathan, ettei eine aamulla ennättänyt tulla valmiiksi, ennenkuin minun jo täytyi rientää virkani toimiin. Punastuen Maaria meni kyökkiin, ja muutaman hetken perästä tuotiin kahvia. Mutta päivällinen se nyt ei milloinkaan tahtonut valmistua.
Sana antoi toisen, mummo on jotenkin vireämielinen ja sanoi minulle: "'Mene makuuhuoneeseni ja tuo tilikirjani tänne. "Minä hypähdin oitis ylös, punastuen, tietämättä miksi ja unhotin kokonaan, että olin parsinneulalla kiinnitetty. Sen sijaan että olisin huomaamatta irroittanut itseni, tempasin minä niin, että mummon tuoli seurasi mukana.
Ainoastaan Sinä, Jumala, tiesit sen jo silloin, ja määräsit minulle tämän ilon». Ottaessaan melkein punastuen seppeleen neidon kädestä, hän jatkoi: »Jos Sinä jo täällä maailmassa suot niin paljon kunnioitusta ja rohkaisua viattomuudelle, miten onkaan oleva kerran taivaassa?»
»No, hyvä Jukke, elä vaivaa itseäsi», keskeytti Antti ja kun tunsi, että Jukke ei nyt muusta tahtoisi puhua kuin siitä vankeusasiasta, niin tarjosi hyvästiksi kättä ja ystävällisesti lausui: »Toivon näkeväni sinut anteeksi antaneena.» »Kyllä», virkkoi Jukke ja häpeästä punastuen ojenti kätensä Antille. Se Antin hyvä tahto häntä niin hävetti.
Punastuen luki Aleksis tämän kirjeen. Ensimäinen tunne, jonka se hänessä herätti, oli häpeä, minkä lapsikin tuntee, kun se tottelemattomuudesta on joutunut kiinni. Sitten hän itsensä takia oli kiukuissaan ja sadatteli epäitsenäisyyttään.
»Heti, muruseni, kun vaan sytytän papyrossin.» Hän tuli ja kietoi kätensä Alman vyötäisille. »Eikö se ole kaunis?» »Onhan se.» Johnin silmät luiskahtivat ruusun ohi; hän tapaili Alman katsetta, otti häntä leuvan alta ja käänsi hänen kasvonsa itseään kohti. Ja hän painoi pitkän suutelun noille vastahakoisille huulille. »Oih, elä», sanoi Alma punastuen, »näkevät tuonne kamariin». »Entä sitten?
Kun paraiksi saatoin huoneeseen nähdä, juoksi hän huudahtaen vastaani, esti minun astumasta sisälle ja itsekin tuli etehiseen, korvia myöten punastuen. Mitenkä sinä tänne... Huone, jonka olin nähnyt ja hänen kotipukunsa tekivät minuun vastenmielisen vaikutuksen. En tahtonut ensi hetkellä muistaa koko asiaani. Meillä on kaikki niin epäjärjestyksessä, kun ei ole tänään ollut muita kotona kuin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät