Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Tuskin oli vanha saituri sisäänastuneen tuntenut palvelijaksensa Anteroksi, ennenkuin hän heti peitti murkinansa pöytäliinalla ja suikkasi pullon pöydän alle. "
"Ja pappilan renki toi tämän tänä aamuna, vaikka en muistanut sitä äsken antaa teille." Nimismies otti Lotan kädestä kolmikulmaisen, kirkon sinetillä suletun kirjeen ja siirtyi viereiseen huoneesen, josta kohta kuului pullon avaaminen ja oluen pulputusta.
»Kas, kas, kun on äkäinen ... mistä sinä olet äkäinen? Minähän sinun oluesikin maksoin...» »Itsehän sinä veit kellon ostajaisia juomaan...» »Olisit sinä saattanut sen toisen pullon...» »Sinähän sen kutsuit...»
Saat juosta yksin tein kauppapuotiin ostamaan pullon punssia ja puntin papyrossia. Kalle herralle tuli vieras. Kolme virstaa tuulessa ja sateessa edes takaisin! Kyll'en lähde. Menköön joku muu, minä tänä päivänä olen tehnyt osaltani ihan tarpeeksi. Että sinä ilkiät! Nuori poika, huviksesihan tuon teet. Kalle herra antaa papyrossin palkaksesi. Pitäkää papyrossinne, minä en lähde.
Silloin hän oli ensi kerran juovuksissa ja aloitti samalla tupakanpolton. Erään kumppaninsa kanssa he ostivat pullon punssia ja nousivat Kotkankallion paviljonkiin. Antti puhui eräästä suuresta surusta, joka hänellä oli, ja lausui ulkomuistista säkeitä Runebergin runosta »Svartsjukans nätter:»
»Se ei suureen kuulu tuhannen markan laidassa, jos tämmöisissä asioissa ottaakin jonkun pullon, joka tuntuu tukan juuressa.» Pullon ääressä istuessaan kapakan pöydän takana humisevan rahvaan vaiheella, Jukke terotteli ukon päähän kaikkia niitä hyviä puolia mitä hänessä ja hänellä on aviosiippaa kohtaan, jos tuota niinkuin puhemiehen tarvitsisi tehdä niistä selkoa.
Nauru katosi hänen huuliltaan, hänen silmänsä iskivät tulta, ja kuin riivattu hyppäsi hän veneestä maalle. "Te h tin narrit! Te muukalais-naasikat, te s n juottovasikat! Kehtaatte tämmöistä petoskauppaa tehdä! Mihin ovat pullon kätkeneet? Kielilakeni on kuiva, että halkeaa!
»Housuja tässä ommellaan, housuja... Kuuluuko sitä Pirhoselle mitä?» vastasi Tahvo, otti pullon, kulautti ryypyn ja selitti: »Lopettajaisryypyt tässä pitää ottaa... Ja lähtöryypyt... He, Pirhonen. Ryyppää sinäkin suruusi!» Pirhonen totteli, joi, muikisteli suutaan ja valitti: »
Ja kuvatkaapas ihastustani, kun sain paksun kirjeen, jossa oli Englannin, St. Franciskon, Philadelphian ja New-Yorkin postileimat! Päällekirjoituksen tunsin oman armaan Maryni käsialaksi. Lensin kuin nuolena konsulin luota ja juoksin kuin vainottava ensimmäiseen ravintolaan, jossa tilasin pullon viiniä ja eri huoneen. Siellä revin kirjeen auki. Tuskin voin lukea ja ymmärtää, mitä se sisälsi.
Vaikea sitä on luopua omista vioistaankin, sen huomasin silläkin matkalla. Viimeisestä keskievarista ostin pullon viinaa tuliaisiksi kotikylän ystäville. Ajattelin, että tuntuu niin hyvältä, kun saapi vanhojen veljien kanssa siitä ottaa ja muistella kuluneita aikoja. Mutta minun poissa ollessani oli kotikyläni kovin muuttunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät