Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Sen sammuttua menen hetkeksi unen horroksiin, nukun ehkä tunnin tai toista, kun herään Kuusamossa. On ensiksikin niin kylmä, että puistattaa sielua ja ruumista. Sitten ei näy ikkunasta niin mitään, sillä se on käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja vetäytynyt paksuun riitteeseen. Ja kun vihdoin saan sen sulaksi, luulen olevani varma siitä, että ollaan kaukana Kajaanin takana.
On kuin olisi joku pahanilkinen särkenyt ikkunan häähuoneesta: raaka ulkoilma alkaa tulvia sisään huuruisena ja harmaana, tanssivien parien paljaita hartioita puistattaa, ja hääväki kiiruhtaa väristen sisähuoneisiinsa. Sillä tuuli on eräänä yönä kääntynyt pohjoiseen ja ajanut taivaalle talvisia pilviä.
Huomaan nukahtaneeni, hetkisen olleeni horroksissa. Puistattaa kuin horkassa. Pankaa puita uuniin, konduktööri! Ja sytyttäkää lamppu! Hän tottelee, ja ikkunasta ei voi enää nähdä ulos. Se on muuttunut mustaksi kuvastimeksi, johon ilmaantuu toverini nuokkuva pää ja hänen sohvansa selustin ja vaunun seinä.
"Sinä olet peloittavan totisen näköinen. Mikä sinulla on?" "Aavistus, Adalgot", vastasi Teja laskien kätensä nuorukaisen kaulalle. "Katso, miten nopeasti aurinko laskeutuu. "Minua puistattaa. "Menkäämme sanansaattajalaivaa vastaan. Se laskee maihin alapuolellamme, tuonne vanhojen, luhistuneiden marmoripatsaiden luo." Totila ja Valeria olivat sillä välin saapuneet takaisin telttaan.
Ausonian mereltä puhaltava iltatuuli suhisi komean lipun poimuissa. Se tuntui puhelevan tuulen kanssa ja jättävän Italian ilmalle jäähyväiset. Kun ruumista kuljetettiin Narseksen kantotuolin ohi, sanoi tämä: "Tunnen hänet väristyksestä, joka puistattaa ruumistani. Tämä on Ravennan viisas kuningas.
Yhä pahemmin alkavat taasen vilun ja kuumeen väreet puistattaa ja minä istun käppyrässä pöydän ääressä, odotellen hetkeä, jolloin kipjetok-huuto ilmaisee, että tulossa on kuumaa teetä sekä tilaisuus kuoppautua vuoteeseen.
Ylioppilas ei virkkanut mitään. Hauska tutustua talon neitiin, sanoi apulainen, ja Elliä ennätti puistattaa joku hämärä vastenmielisyys, ennenkuin oli saanut kätensä irti. Käsi oli sitä paitsi pehmeä ja lämmin luhnake kuin kinnas. Elli lähti hämillään ja sanaakaan puhumatta nousemaan pihaan. Veräjätä avatessaan huomasi hän kätensä vapisevan ja sydämen tykyttävän niin, että se korvaan kuului.
Vaan taminein tulenvälkkyvin hän rivikuntia vastaan karkasi taas, kuin lyö raju karjaspää yli laivan, pilvist' iskeyvän väkipuuskan nostama; peittää kaikk' yliyltään vaahto, ja myrskyn hirveä pauhu purjeiss' ulvoelee, merimiesten mieltäpä hirmu puistattaa, sill' ei ole kaukana kuolema silloin: ankara noin hätä raasti akhaijein mieltä ja rintaa.
Pthyi! sylkäisee hän, ja hänen karvaista turkkiansa puistattaa. Kuinka se on typerää, rumaa ja äitelätä! Ja hänkin on semmoiseen menoon osaa ottanut, semmoista tapoinaan pitänyt, siitä ilonsa löytänyt ja sitä iloaan takaa ajanut! Onko se elävistä älykkäimmälle soveliasta? Kuinka ei hän sitä ennen ole huomannut? Missä on ollut hänen järkensä, että on semmoista hulluutta harjoittanut?
Päivän Sana
Muut Etsivät