Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Mutta kuulepas, sinä Hilma, jätäpäs meidät hetkiseksi kahden; meillä olisi tässä vähän puhumista Onnin kanssa. HILMA. Kyllä ONNI. Mutta ei se kauan kestä. Eikö niin, eihän se kauan kestä, setä? KAMREERI. Hm ei, pianhan se on puhuttu. YHDEKS
Päivällinen kesti kauan, eikä syödessä puhuttu mitään. Julien näytti unhottaneen vaimonsa.
Sitä piti joka kerta kutsua nimeltä sanoen: Sinäkö se olet, jonka kanssa minä haastoin sinä ja sinä yönä ja siinä ja siinä paikassa? Jos se ei vastannut: Minä olen! oli sitä epäileminen eikä sille saanut kertoa mitä edellisissä haasteluissa oli puhuttu.
"Saatte, jos isä antaa rahaa," sanoi äiti. Isä lupasi rahaa ja lapsilla oli yleinen riemu. Hyyry maksettiin isännälle, kauppapuodissa käytiin yhdessä ostoksilla. Juotiin kahvia vehnäsen kanssa ja keitettiin puuroa riisiryyneistä. Päivän kuluessa ei juuri paljon mistään muusta puhuttu, kuin viime talvellisesta kurjuudesta ja nykyisestä onnesta.
Mutta nyt se on vain kuparia ... mitä vielä minä heitän sen helkkariin ja pidän kirveeni; saattaahan tuolla edes halkoja hakata. Oikein puhuttu, jatkoi Perttilä; se on, niinkuin isäsi sanoo, sama kuin heittäisi vettä kuumaan kiukaaseen. En ole minä tehnyt vettä ja tulta vihamiehiksi.
Hän olisi tahtonut kertoa näille vielä lisää juhlallisuuksista, selittää maisterinvihkiäisten isänmaallista merkitystä, vaikuttaa jotain sen aatteen hyväksi, josta oli niin paljon Helsingissä puhuttu, että kansakin olisi saatettava ymmärtämään sivistyneitten harrastuksia ja niille arvoa antamaan.
"Olisipas vaan tehnyt sillä tavoin!" sanoi Loviisa kärtyisästi. Lehtolan emäntä hymyili ja sanoi: "mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!" Henkivakuutuksesta ei sillä kerralla siinä talossa sen enempää puhuttu. Ja kun kahvit oli juotu, läksivät vieraat jatkamaan matkaansa. "Onnea vaan matkalle!" huusi Lehtolan emäntä heille, kun kärrit pyörivät pois pihasta.
Polkupyörä ja Reinin rannat ne nyt eivät oikeastaan sovi yhteen. Yksi maailman runollisimpia ja romanttisimpia seutuja ja tuo vihoviimeisten aikain keksintö, tuo kaikista uusin kulkukapine, jonka rumuudesta ja epärunollisuudesta on niin paljon puhuttu.
Muusta ei puhuttu huoneissa eikä kaduilla, muusta ei puhuttu sanomalehdissä, muusta ei rukoiltu kirkoissa. Minne ikinä tulikin, näki aina samallaiset liikutetut kasvonilmeet, ja kuuli samat vilkkaat keskustelut sotatoiveista. Kaikki, mikä muutoin vetää ihmisten huomiota puoleensa: teatteri, asioimiset, taide oli nyt vaan sivuasioita.
Juha istui vielä siinä, vaikka olisi kai jo ollut lähdettävä. Ei puhuttu enää mitään. Rovasti istui tuolissaan ja katseli ulos. Sitten pitänee minun lähteä sinne yksin, sanoi hän. Vaan jos sille tiellesi jäät. Vaikka jäisinkin, mutta koettaa täytyy. Ei nyt sentään kannata panna henkeään hukkaan menemään. Jos en saa Marjaa takaisin ... niin vaikka menköönkin. Onko niin rakas?
Päivän Sana
Muut Etsivät