United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Oih, älkää nyt enää siitä puhuko; tiedättehän, miten se kiusaa ja vaivaa minua. Eihän sillä mitään voi, vaikka kuinka koettaisi! Minä puhuin veljelleni, ja hän sanoo ihan samaa kuin setä Konradkin, että Burströmiläisten manuuttaminen olisi sulaa hulluutta ja että sillä vain vaikuttaisi ikävyyksiä!"
Sprengtport oli noussut, mutta nämät sanat kuullessaan vaipui hän alas ja sanoi: Siis oli se viekotellut Mariankin. Oi, pyysi Attila, älkää puhuko niin. Mikä muu olisi häntä viekotellut kuin korkein elämässä! Parasta on, että majuri jättää tämän linnun minulle, keskeytti Löfving. Ei sovi, että mokomia poikia kiertelee leirissä. Attila vastasi kylmästi: Ei ole tarvis jättää minua kellekään.
»Noh, älkää nyt pilkkaa puhuko», virkkoi muori iloissaan. »Totta puhun enkä mitään pilkkaa», vastasi Jussila. »Minulla on kyllin tavaraa, siitä ei puutetta, mutta kelpo emännän tarvitsen, ja senhän nyt toivoisin saavani Liisusta.»
SKULE KUNINGAS. Paras olisi, jos voisimme matkustaa pyhän Tuomas Becketin haudalle; hän on pelastanut niin monen murheellisen ja katuvaisen sielun. Herra, elkää nyt puhuko hurjasti! Birkebeinit ovat niskoillamme, sanon minä! SKULE KUNINGAS. Anna avata kaikki kirkot, että voimme niihin paeta ja saada turvan.
Kun Mathieu oli lausunut ensimäiset sanat, esti tuo onneton hänet puhumasta ja sanoi itse matalalla, tukahtuneella äänellä, aivankuin olisi pelännyt herättää vaimonsa, joka nukkui siinä ikuista untaan: "Ei, ystäväni, älkää puhuko mitään, se on tarpeetonta. Minä tiedän, minkä rikoksen olen tehnyt, enkä minä anna sitä koskaan itselleni anteeksi.
Mutta älkäämme puhuko siitä, sillä nyt on kevät, nyt minä olen nuori, nyt minä tahdon rakastaa, ja sinua, sinua minä rakastan kuin naispuhtautta, kuin kevättä, kuin sen ihaninta mahlajuomaa! Nyt minä tahdon olla onnellinen. Täytyykö sinun välttämättömästi elää tuota elämää, jota sinä elät? Täytyykö sinun rasittaa itseäsi? Täytyy. Isä on professori.
Kuka olisi uskonut semmoista Aadolf herrasta! jatkoi Hanna ja pani kätensä ristiin hämmästyksensä merkiksi. Aadolfistako? toisti Maria kiivaasti ja iski sumeat silmänsä kamarineitsyeen. Kerro!... Sukkelaan! Hiljaa, älkää puhuko niin kovin, neiti kulta! pyyteli Hanna suruisena.
Me pakotamme sinut takaisin luoksemme. *Rosmer*. Sinne en enää koskaan palaa. *Kroll*. Saammepa nähdä. Sinussa ei ole miestä kestämään yksin. *Rosmer*. En minä jääkkään ihan yksin. Meitä on kaksi täällä kestämässä yksinäisyyttä. Beaten sanat ! *Rosmer*. Beaten ? Ei, ei, se oli ilkeätä . Antakaa minulle anteeksi. *Rosmer*. Mitä? Mistä? *Kroll*. Elkäämme puhuko siitä enää. Hyi!
Voi, herranen aika, kuka te oikein olettekaan, joka minun Matti vainajani tunsitten? Ette te suinkaan Kemistä syntyisin ole totta kai te täältä puolelta kotoisin olette, arveli mummo. Kyllä minä olen syntyisin Tyrnävältä ja nimeni on Sakari. No, älkää enään mitään puhuko, vai Sakari Tyrnävältä. Kyllä minä jo muistankin, istukaa, istukaa, sanoi mummo elävästi.
En jaksanut muistaa, että sinä olit vain lapsi, en voinut käsittää, että sinä olit kuolemaisillasi. David, koeta olla kärsivällinen kanssani, koeta antaa minulle anteeksi!» »Oi ystäväni, elkäämme puhuko enää siitä!» lausuin. »Meistä ei kumpikaan kykene sovittamaan rikostaan toisen kanssa se on peittelemätön totuus! Kummankin meidän täytyy olla kärsivällisiä toisiamme kohtaan ja hillitä itseämme.