Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Heidän äänettömyytensä, joka kummallisella tavalla erosi heidän muuten hurjasta käytöksestänsä, teki heidät vielä kahta kauheammiksi katsoa. Jos joku tämän kertomuksen päätettyä yritti saada jotain perin-pohjaisempaa tietoa asiasta taikka uskalsi otaksua, että kertoilija ehkä oli ollut jonkunmoisen luulo-kuvatuksen heiteltävänä, niin hän vaan pudisti päätään sanoen: Puhukaamme muista asioista.
Se on totta, sanoi hän tukahtuneella äänellä, mutta minä sanon vielä kerran: puhukaamme asiasta ymmärtäväisten ihmisten tavalla. Kuule minua Gerda! oma Gerdani! Minun rakkauteni sinuun ei ole ollut teeskenneltyä. Yhtä vilpittömästi ja hartaasti kuin hääpäivänämme olen rakastanut sinua aina tähän hetkeen. Sydämeni on kokonaan ja jakamatta ollut omasi.
Puhukaamme suoraan, sillä arvoituksia selitetään monella tavalla". "Olkoon niin. Tästä asiasta olen jo aikoja tuuminut puhua kanssanne. Ollessanne Aake Berg'in luona aloin luulla, että sydämmenne haavat kasvaisivat umpeen samalla kuin muutkin haavanne, ja että te tyytyisitte kohtaloonne.
KANTTORI. Mikä ikä viiden-neljättä vuotias pulska ja varakas leski! Sellaiset naiset ovat aivan kuin assessoreja varten. Mutta jättäkäämme heidät ja puhukaamme teistä. HANNA. "Teistä?" KANTTORI. Suo anteeksi, en ollut varma uskaltaisinko sinua vielä sinutella, sillä onhan siitä jo varsin kauan kun viimeksi sain kanssasi puhua. Sinä siis menestyit seminaarissa?
Ja hänen silmänsä? Liekuttavat syvällä päässä kuin kutsuva kotiliesi. Ja hänen kutrinsa? Ei, nyt en minä tahdo enää puhua hänestä mitään. Puhukaamme nyt sinusta! Katsopas! Sinä olet jo nyt häneen rakastunut. Armaani, oletko mustasukkainen? Hänelle? Jokaiselle, joka vain sinua lähestyy. Jokaiselle, joka vain saa viettää hetkenkin sinun seurassasi. Luotatko niin vähän minuun?
"Minä olin siis oikeassa," sanoi Kenelm, pysähtyen, "kun sanoin teille että olisi kovin surkeata joutua naimisiin tytön kanssa, jota rakastaa vallan rajusti ja jonka sydäntä ei milloinkaan voi lämmittää, jonka elämää ei koskaan voi onnelliseksi tehdä?" "Aivan oikeassa!" "Jätetään tällä kertaa tämä aine," sanoi Kenelm, istuen entiselle paikalleen, "ja puhukaamme teidän matkahalustanne.
Eikä minun tapani ole tiuskoa, kun minä sanon jotain". "No, hyvä se, mutta malta kumminkin mielesi, muutoin Maisu saattaisi luulla meidän toruvan". "Maisu saa luulla, mitä hyvänsä, ja sen sinulle sanon oitis kumnalta, että Maisu on pantava pois". "Eihän kuitenkaan tänäpänä enää?" "Ei tänäpänä, vaan huomenna taikka vaikka paikalla!" "Puhukaamme siis huomenna siitä.
Ja minä olen nähnyt noita useita, loistavia kukkia muilla mailla, isoissa ansareissa, ja sen vuoksi, tultuani maan sydämmeen, olen suuresti ihastunut, huomattuani siellä liljan, ylevän ja viehättävän." "Tosiaankin!" "Neitini," virkkoi Yrjö, "tuo oli ihailemani liljan kaunista kieltä." Laura katsahti terävästi nuoreen tohtoriin ja virkkoi: "Te olette Helsinkiläinen. Puhukaamme jostakin muusta."
Minulla olisi teille kysymys tehtävä, sanoi hän. Puhukaamme avomielisestä. Mitkä kohtalot odottanevatkin isänmaatanne, niin nyt ainakin ovat levottomat ajat. Suomi on köyhä, ja vastainen käänne tulee raskaasti painamaan sen perheitä. Sanotte, että isänne on ennen aikojaan murtunut ja ehkä piankin jättää teidät. Silloin olette turvaton.
"Minä tahdon pitää sitä pyhänä; minä tahdon todellakin, kaikesta huolimatta, vaikka miten mieleni tekisi", hän vastasi. "Se on aivan kylliksi minun rauhoittamisekseni ja nyt, armaani, puhukaamme muusta. Noilla seinilläkin voi olla korvat, ja ehkä tuo suljettu ovikaan tuossa ei ole miksikään turvaksi". Hän katsoi siihen levottomasti puhuessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät