Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Kaikessa viattomuudessani olin puhaltanut kaikki kytevät kekäleet ilmituleen. Onneksi joku minua älykkäämpi huusi: "Kello on kohta kaksitoista! Puuttuu vain kymmenen minuuttia." Holman luodolle oli tuotu joukko veneitä ja ruuhia, joihin asetuimme kaksittain istumaan. Soutajina oli kokeneita torppareita.
Hän näytti terveeltä ja raittiilta, lieneeköhän se sitten ollut sentähden, että raitis tuuli oli puhaltanut ruusuja hänen poskillensa tahi sentähden, että ilo päästä jälleen kotiin loisti hänen silmistään. Mutta ilo haihtui hänen kasvoistaan, kohta kun hän otti esille kirjeen, jonka oli tuonut mukaan. "Tämä on Mathildan äidiltä", sanoi hän, "hän käski minun antaa sen sinulle."
"Ellen väärin tunne, on tuo hiihtäjä Paloniemen Juhani." Iisakki ei siihen puhunut mitään, rykäisi kerran, kaksi ja meni maata omaan sänkyynsä, jossa hänen oli päivälläkin tapana levähtää. Pois siirtyi Hannakin ikkunasta ja painui keittiöön. Tuntui kuin jokin kylmä viima olisi puhaltanut sydämeen ja hän joutui siinä huokaamaan: jospa joella hiihtävä mies olisi Antti eikä Juhani!
Kaikki toiveet oli sortuneet, kaikki ilo kuollut. Tuntui kuin olisi tuuli Manalan mailta käynyt ja puhaltanut kuolemaa ei ainoastaan vainajaan vaan henkiin jääneisiinkin. Illalla, joka oli aijottu meidän häittemme vietoksi, päästettiin sisälle vaan papit. Heille selitettiin tapahtumat. Täysi työ oli heillä lohduttaessa surevaa leskeä ja tämän onnetonta tytärtä.
Maisteri jatkoi kävelyään ja ajatteli itsekseen: »Kuinka minä olisin voinut vaatia häneltä lujuutta, jos en voisi häntä siitä vakuuttaa, että itse sitä noudatan?» Ohoh! Jahah! niin. Hän oli muuta ajatellessaan mennyt piippuhyllyn luo ja aivan erehdyksestä puhaltanut siihen piippuun, jolla hän tavallisesti poltti. Nopeasti pisti hän sen paikoilleen eikä ollut huomaavinaan koko tapausta.
Mutta, niinkuin sanottu paljon ovat raittiuspyrinnöt hyvää vaikuttaneet, erittäinkin yksinkertaisen kansan seassa. Minä olen vanha mies, minä tiedän entiset ajat ja tiedän nykyiset. Uuno oli jo pari kertaa puhaltanut ilmaa suustansa noille ikuisille, aina ja jokapaikassa uudistuville lauseille raittiudesta. Ja ainoastaan jotain sanoakseen hän sanoi: Vai on juoppous vähentynyt pohjanmaalla?
Vähän ajan perästä hän hillitsi alussa pidettyä kiirettä ja katseli urkkien, tarkastellen taivasta ja maata. Taivas tosin hänestä näkyi uhkaavalta. Pimeät, mustat pilvet peittivät kokonaan auringon. Ilma oli sangen synkkä ja kolkko, vaan tuuli ei puhaltanut. Harmaa, kostea sumu peitti kankahalla kaikkialla kasvavan kanervikon.
Niissä on niiden oma henkensä, minkä niiden tekijä on niihin puhaltanut. Käsi niitä käyttelee, mutta samalla ne toimivat ikäänkuin itsenäisesti. Lepoonkin jätettyinä ne siinäkin yhä elävät, nukkuvat kyllä, mutta hengittävät kuitenkin.
"Kaunis kirje, oikein kaunis kirje", sanoi isä, minun sitä kokoon pannessani, "kelpo poika tuo Stefan." Hän kuunteli aina mielellään Stefanin kirjeitä luettavan ja tahtoi kuulla niitä useampia kertoja. Tätä kirjettä en kumminkaan tarvinnut lukea uudestaan sinä iltana. Siinä oli jotakin, joka jähmetytti minua ikäänkuin itätuuli jostakin raosta olisi puhaltanut sisään.
Pian! komensi Adelsvärd. Vesi pitää veneestä kiinni, herra. Viime yönä on Adrialla puhaltanut kova myrsky! Saat viisi liiraa, jos parannat kulkua! Ei tässä raha auta, herra! Vesi vaatii aikansa ja vene samoin! Ja ihmiset myös mutta käyttävät sitä huonosti! ajatteli Adelsvärd. Hän istui mietteisiinsä kumartuneena mutta ei tuntenut vähääkään väsymystä. Oltiinhan nyt matkalla sinne.
Päivän Sana
Muut Etsivät