Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Kun Tapanilta oli kaikki vaatteet riisuttu, niin silmänräpäyksessä syntyi ruumiissa sellainen jokaista jäsentä täryyttävä vilun väristys, että koko ruumis tärisi kuin elukan ruumis, kun se nousee uimasta rannalle ja pudistaa itsestään märkyyttä pois. Tämän nähtyään mies punalti päätään ja sanoi: "Ei ole vilu vielä lähtenyt ruumiista."
Nikkilä ujosteli tuota katsetta, hän luuli, että se voi nähdä hänen mustaan mieleensä. Aivan hän odotti, että Elsa nytkin pudistaa hänelle sormea niinkuin usein hänen yrmynä ollessaan ja sanoo: »Voi voi Nikkilä, kun teillä on musta sydän.» Elsan katse pysyi yhä kiinnitettynä häneen ja se tuntui aina vain tuomitsevammalta. Hän alkoi vihdoin pyyntöä uudistamatta lukea.
Tätini silitti pukuansa ja pudisti päätänsä, ikäänkuin hän olisi tahtonut silittää uhkamielisyyttä koko mailman suhteen ulos edellisestä ja pudistaa sitä ulos jälkimäisestä. "Hänellä oli sisar, jota hän suuresti rakasti", lausui tätini, "hyvä ihminen ja sangen hellä hänelle. Mutta tämä teki, mitä he kaikki tekevät meni miehelle. Ja mies teki, mitä he kaikki tekevät saatti hänet onnettomaksi.
"'Kirottu sikiö! karjasi isä, ja kun Matti aikoi lähteä pois, tarttui hän poikansa rintapieliin ja silmänräpäyksen ajan koetti pudistaa häntä, mutta Matti seisoi jäykkänä, kuin seinä. Hirveä oli se silmäys, jonka hän sitten heitti poikaansa sanoessaan painolla: 'sinä nait Kivelän Kaisan, etkä ketään muuta.
Mutta kun keihästäjä yrittää vetää pois asettaan, jonka kärki on routaiseen maahan uponnut, alkaa häntä puistattaa kuin horkassa, raivoisasti, säälimättömästi, niinkuin tahtoisi vaatteet päältä karistaa... Eikä hän saa käsiään keihään ponnesta irti; kuta enemmän koettaa, sitä tiukemmalle ne puristuvat, ja häntä täristää ja pudistaa yhä hurjemmin, niinkuin lumottua.
Stanley pudisti lämpimästi hänen kättänsä, jolloin Mirambo hymyili ja sanoi: "Valkoinen mies pudistaa kättä niinkuin todellinen ystävä."
Ilta ehtii. Jo pudistaa vanhus päätänsä; jo silmäilee hän surullisesti kirvestä, jolla hän on monta leipäpetäjää kaatanut. Ehtimiseen käy hän ulkona katsomassa, eikö pilviä taivaalla näkyisi, eikö vähäinenkään tuuli alkaisi puhaltaa. Turhaan! Taivas on selkeä, tuuli uneksii. «Jo on toivomme hukassa!« sanoo vanhus huoaten. Nyt lentää pitkän tulevan vuoden suru ja nälkä epäileväisten silmäin edessä.
HURMERINTA. Oletteko ennen kirjoittanut sanomalehteen? HILLERI pudistaa päätään. Hauskaa olisi, jos kirjoittaisitte vastakin. HILLERI nyökäyttää päätään. HURMERINTA. Mahdollisesti teillä on runsaasti aiheita? HILLERI nyökäyttää päätään. Minä teitä viivytän toimessanne. HILLERI pudistaa päätään. HURMERINTA. Minulla itselläni on nyt vähän kiire. Mutta minä hartaasti pyydän saada tavata teitä.
Käsi vaipui hermotoinna alas, silmälaudat vapisivat hieman, hän istui ajatuksissaan. Viimein katsahti hän ylös, ikäänkuin olisi tahtonut pudistaa jotain päältänsä. "Olen aikonut antaa Aslakin lähteä kaupunkiin huomenna toisen lehmän kanssa, ja saamme sitten nähdä mitenkä hän sen asian suorittaa. Vieläkö hän lienee valveilla?"
Vaan ajan kuluessa uupumus alkoi hiipiä nuoren opettajattaren voimia painamaan. Hän koetti pudistaa sen pois, hän sanoi itseään hempoiseksi ja moitti ankarasti heikkouttaan, vaan pitkän taistelun perästä piti Paulinan antaa jälkeen ja tunnustaa, ettei hän ollut enään terve ja niin voimakas kuin ennen. Paitse huolta koulusta oli muitakin seikkoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät