Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Sai Musat halun keinoin taidokkain myös Psychen lyyran käyttöön opastella, hän että myös vois runoella, mut Sielu pysyi proosallisna vain. Ei soinnahtanut oikein lyyran kieli, vaikk' oli ihanaisin kesäyö. Niin saapui kerran Amor hehkumieli ja koko oppi oli hetken työ. Ruskea eilen viel' oli pääs kuin armahan kutrit jonk' kuva mielessäin väikkyvi kaukahinen.
Tässä nyt näin uni-morsiameni näkyväisenä ja todellisena. Nämät kasvot, niin hienot, niin tunnokkaat, niin puhtaat; ne olivat välikohtana Vernerin ja neitsy Marian kasvojen välillä. Hänen muotonsa oli niin klassillisesti puhdas kuin Psychen, jonka sittemmin näin Neapelin maalaus-kokouksessa; mutta nuot suuret, vilkkaat, ihanat silmät ilmoittivat, ett'ei tämä ollut kylmä kuvapatsas.
Harmaa nyt, hopeainen on pääs, lumen peittämä, jonka tuulinen, myrskyvä yö yllesi heittänyt on. Nuoruus ja vanhuus, niin liki ootte te kuin elämässä, vain uni yön välillään, huomen ja eilinen on. Amor, nuori ja vallaton, hän, joka vietteli Psychen, katsehen loi Olympoon voittajan silmäyksin. Keksi hän Venuksen, yli muiden loistavan, kauniin, keksi, ja rinnassaan sai tuli loimuamaan.
Muistatko sen verrattoman Psychen, sen ihanimman tyttöjen joukossa, sen kauneimman jumalattaristanne?" Petronius katseli Vinitiusta kummastuneena, ikäänkuin hän olisi epäillyt, että hänen päänsä oli sekaisin. "Kenestä sinä puhut?" kysyi hän vihdoin. "Tietysti minä Lygian muistan." Mutta Vinitius lausui: "Minä olen hänen kihlattunsa." "Mitä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät