Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Tulkaa ylös linnaan", sanoi hän väristen ja heitti vaippansa vasemman olkansa yli, "minua palelee". Hän kääntyi ympäri. Silloin hänen katseensa sattui Cethegukseen. Hän seisoi silmänräpäyksen hiljaa ja katsoi tuikeasti prefektiä silmiin. "Sinä täällä", sanoi hän synkästi ja astui askeleen häntä kohti. Silloin hän vavahti toisen kerran ja kaatui kovasti kiljaisten suulleen lähteen viereen.
Tuhannet työmiehet, jotka hyvin tiesivät, ketä heidän oli kiittäminen tästä hyvätuloisesta työstä, tervehtivät riemuhuudoin prefektiä, kun hän saapui varustuksiin, tarkasti, joudutti työtä, paranteli, vieläpä itsekin ryhtyi työhön, ja herkkäuskoinen ruhtinatar antoi miljoonan toisensa jälkeen linnoitusta varten, jota vastaan piakkoin koko hänen kansansa sotavoimat pirstoutuisivat.
"Mikä sinun nimesi on, nuori sankari?" "Adalgot." "Mitä täältä haet?" "Rooman prefektiä, Cethegus-roistoa. "Missä hän on, herra kuningas? "Sano se minulle. "Minut ohjattiin tänne. "Täällä sanottiin hänen koettavan torjua rynnäkkösi." "Hän oli täällä. "Hän on paennut. "Hän on kai kotonaan." "Aiotko kukistaa helvetin kuninkaan tuolla kepillä", kysyi Hadusunt. "En", huudahti Adalgot.
Ilomielin auttoivat prefektiä kaikessa Liciniukset, Piso ja Salvius Julianus sekä sokeasti uskolliset isaurilaiset. Mutta kaikki roomalaiset eivät olleet yhtä innokkaita. Ei esimerkiksi herkkusuu Balbus. "Ei, Piso", virkkoi tämä kerran, "en kestä enää kauempaa. "Tämä ei ole enää ihmisten elämää. "Ei ainakaan minun elämääni. "Pyhä Lucullus! En olisi koskaan uskonut joutuvani tällaisiin oloihin.
"Mutta lähinnä Herraa Jumalaa on meidän kiittäminen jaloa keisaria Justinianusta ja hänen hurskasta puolisoaan, jotka ovat ruvenneet säälimään kärsivän kirkon huokauksia, sekä myöskin ystäväämme ja johtajaamme prefektiä, joka uupumattomasti toimii hallitsijamme keisarin " "Seis, pappi", huusi Lucius Licinius lomaan, "kuka täällä sanoo Bysantin keisaria meidän hallitsijaksemme?
Sivustoilla ei nimittäin ollut erityisempiä odotettavissa. Narseskin kulki sitä paitsi Rooman kautta. Hän oli siis saapuvilla, jos Narses koettaisi vastoin antamaansa lupausta ohikulkiessaan ottaa valtaansa Rooman. Mutta Narses piti lupauksensa, mikä seikka melkein ihmetytti prefektiä. Hän kulki joukkoineen levollisesti Rooman ohi.
Roomalaiset kieltäytyivät kuitenkin kohteliaasti, mutta varmasti ottamasta apua vastaan. Tämä seikka ilahdutti prefektiä suuresti. "He ovat sittenkin oppineet näinä vuosina kaksi seikkaa", sanoi hän liikkeelle lähtiessään Lucius Liciniukselle, "nimittäin pitämään 'roomalaiset' kaukana itsestään ja liittämään Rooman kohtalon Cethegukseen. Se on jo suuri edistys."
Seuraa minua!" Innoissaan hän tarttui munkin käsivarteen ja veti häntä puoleensa. Silloin Totilan miekka välähti kolmannen kerran ja myöskin prefektin miekka. Tällä kertaa oli tosi kysymyksessä. Nyt ei Julius saanut taistelevia erilleen. Totila iski prefektiä päin otsaa. Isku oli liian voimakas täydellisesti väistettäväksi. Roomalaisen kypärä lensi pois päästä ja hänen poskeensa tuli verihaava.
"'Olkoot missä tahansa. Me emme tarvitsekaan noita raakoja latinalaisia emmekä ylpeää, petollista prefektiä. Belisarius on enemmän arvoinen kuin he kaikki yhteensä. "Samassa Belisarius saapuikin. "Hänellä oli pitkä, koko vartaloa peittävä vaippa "Talon isäntä riensi häntä vastaan ja kaikki tervehtivät häntä kunnioittavasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät