United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt itkeä tahtoisin helmani täyteen, mutta tämä murhe ei lievii eikä kyynel juokse, ei juokse, vaan lähteesensä jäätyy, ei jäädy, ei jäädy, vaan polttaa, povessani polttaa, kuin vihainen liekki, ja parempi eloa kuolo nyt on. Kätköä niin syvää ei löydy täällä, joka peittäisi immen kurjan ja sentähden kiirehdin verhoisin pimeyden maan.
"Rakas Agnes! jota minä kunnioitan niin paljon ja pidän niin suuressa arvossa jota niin sydämestäni rakastan! Kun tänään tulin tänne, luulin, ettei mikään voisi pakoittaa minua tähän tunnustukseen. Minä luulin, että voisin säilyttää sitä povessani koko elin-aikamme, siksi kuin olisimme vanhat.
Mutta minä olen onneton. RACHEL. Sinä olet onnellinen. CANZIO. Onneton, onneton! Mutta onnellinen toki. Haa! nyt kirous ja autuus yhtaikaa temmeltelee povessani ympär. RACHEL. Taivaan Jumala! CANZIO. Hyvä Mariamne, hellitä käteni. RACHEL. Minä en päästä sinua ennenkuin olet tunnustanut kaikki. Oi veljeni! selitä meille tämä tuskallinen arvotus, joka riemun päivänä kadehtien riemumme hämmentää.
ULYSSES. Miksi siis jäämme? TROILUS. Siks, että sielulleni toistaa saisin Jokaisen tavun, jonka täällä kuulin. Jos sanon, että yhtä on nuo kaks, Vaikk' on se totta, enkö valehtele? Tääll' asuu usko vielä povessani, Ykspäisen luja toivo, joka silmän Ja korvan todisteet voi epuuttaa, Ikäänkuin näill' ois aistimilla työnä Vain parjata ja pettää. Cressida Tääll' oliko? ULYSSES. Ma henkiä en nosta.
Se liekehti jo povessani vuosia, mutta kätkettynä kaikilta ja tarkin häneltä, joka itse liekehti, hän nuori Anian, mun tähteni toivon ja epäilyksen välillä. Sen silmäni kyllä näkemättä näki, en toki antanut hänelle toivon piirtoakaan, päättäneenä etten sitä koskaan anna. Kas kun minua pidätti kummallisten tunteitten jäykät kahleet.
Hän luuli minun jo unhoitaneeni hänen sormuksensa, mutta kuin minä näytin kantavani sen rihmassa povessani, niin tuli hän erinomattain iloiseksi ja otti sen vähäisen bernsteinisen ristin näkyviin, jota hän säilytti samalla lailla. Aika kului kuitenkin nopiasti ja pian hänen täytyi eritä minusta, jos hän tahtoisi joutua kotio ehtooksi.
Sinä olet alkuun minussa herättänyt ihmisyyden tunteet ja sittemmin sinä olet povessani sytyttänyt tulen, jota en voi sammuttaa, niin halpa ja huono kuin vielä olenkin sinun rinnallasi.
Ja kuitenkin sanoo povessani ääni, että tässä uudessa puuhassa on totuutta, jota meidän tulee auttaa voitolle. Mutta mikä on totuus? Sen sanoo päivän selvästi jokainen maaseutukirjeenvaihtaja sanomalehdissä mutta sanoo sen niin varmasti, niin epäilemättä, että on syytä epäillä, onko hän milloinkaan täydellä todella kysynyt: "mikä on totuus?"