Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Lauvantai-iltoina palasi hän kotiansa tyhjillä pusseilla; mutta seuraavana maanantaina läksi hän taasen, seljässä täytetty kontti ja olalla pullea haaralaukku, läksi kouluun, aapiskirja povessa. Niin kului syksy, talvi läheni, ja veljekset heittivät sekä pellot että niitut lepoon seuraavaksi kevääksi ja riensivät hankkimaan muonaa niin elikoille kuin itsellensä.
Minä puolestani en ollenkaan epäile sen alkuperäisen itsenäisyyden, joka asuu kunkin ihmisen povessa, voimakkaammin kehittyvän sellaisessa vapauden ilmassa, ja että todelliset kyvyt sillä tiellä pikemmin kypsyvät.
Kuitenkin elää Pielinen syksylläkin. Vilkasta elämää ja innokasta toimintaa tulevaisuutta varten onkin sen povessa, syvyyksissä, jos kohta ylhäällä, pinnalla, kuolema ja epätoivo näyttävätkin yhä enemmän ja enemmän voittavan valtaa. Syvyydestä syöksähtää elämä ylemmäksi. Se se saattaa matkaan virkeyttä ja liikettä sekä pinnalle että yksinäisille, hyljätyille rantamillekin.
Ei ole siis kummaa, että tämän nuoren ihailijattaren vilpitön innostus ja tavaton kauneus herätti hidasverisen hallitsijankin povessa todellista rakkautta, jota hän vuosina 1851-52 antamissaan loistavissa tanssijaisissa selvästi osottikin, kunnes hän vihdoin teki ratkaisevan päätöksensä.
Monta mennyttä pyheä, Kauvan maannutt' maan povessa, Joiden haudat halkesivat, Kosk' oli Jesus kuolemassa, Rippui ruumis ristin päällä, Nousevat nyt, noudattavat Ilon kanssa kaunehimman; Eipä kulje yksinänsä Voiton kuuluisa kuningas, Seura suuri taivahasta, Enkelit epälukuiset Otit vastahan ilolla, Niinkuin ennenkin iloitsit Syntyessä suuren Luojan: Toiset tuonelta tulevat, Matkustavat maan povesta, Kuljit kuulu kaupunkihin, Kussa kohta ilmestyvät.
Jukenkin povessa pyörteili korttikaarissa olo, lompakon menettäminen, ruunikon kohtalo, Tahvon uhkaus, Siirin paleltuminen, Kopolan ukon lohduttavat sanat: »ei suinkaan» ja »en luule» eikä tiennyt mikä niistä pyörteistä voittaa toisensa ja joutuu virran kuiluun ensimmäiseksi. Järki oli aivan sekasin, ettei voinut ajatella mitään.
Asiamies, joka tähän asti oli seisonut kylmänä ja levollisena, toinen käsi seljän takana, toinen västin povessa, jossa hänellä olivat painetut välikirjat, hänkin nyt lähestyi.
»No, voinhan tehdä sen», vastasi hänen nuoruutensa lemmitty. Kotvan aikaa kävelivät he taasen ääneti rinnatusten. Näytti melkein, kuin ei heillä olisi mitään sanottavaa toisilleen. »Regina odottaa!» huusi ääni Boleslavin povessa.
Vaikka tiesinkin, ettei vanha rouva eikä vanha herrakaan ole enää elossa monta kertaa tuota sitäkin vanhan herran kohjaketta hieroin, nyt on maan povessa sekin niin menin talon keittiöön kuin meninkin ja ajattelin, että jos talo näyttää kovin kolkolta, niin tästä vieraasta ei ole pitkällistä ristiä, minä heti pääsen takaisin Helsteenille, varsinaiseen majatalooni, syöp nyytystäni ja nukun omaa untani.
Säkeniä säihkyy; palkeet Lietsoo ahjohon. Muistakaamme Ilmarista, Seppoamme kunnollista, Malja hälle veikkoset! Taivaan takoi hän jo ammon, Takoi Pohjolahan Sammon, Takoi miekat, asehet! Kuontukohon kaluiksemme Raaka-aine! Nouskoon suureks seppiemme Työ ja maine! Hurraa! Vielä Lempi kiikkuu, kiehuu Nuorukaisen rinnassa, Se myös hehkuu, liikkuu, liehuu Neidon povessa. Lemminkäisen maljaan kiini!
Päivän Sana
Muut Etsivät