United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule toki, Canzio, ja suo mun nähdä sun ihanaiset kasvos, joita silmäni ei ole katsellut kolmen kesän ja talven vaihdellessa. Tule ja lankee sille povelle, jonka nojalla monet kerrat olet levännyt vienona poikaisena! MARIAMNE. Hän taitaa tulla vielä. RACHEL. Ellei niellyt häntä kavala meri. MARIAMNE. Hän luultakseni tulee maitse.
KALEVALAN LAULUPARVI. Morsian, keväisen aamun koitto, Kastehelmessä rävähti maahan Pulskan puolison povelle Kotikuusen päivänä paista! Naiset uusivat viime säkeen. Sulhanen, salon komea kuusi, Joka suojelet kotia Suomen, Maja myrskyssä pelasta, Valon valtakäskyjä täytä! Toisaalta kuuluu: "Maja myrskyssä pelasta!" toisaalta: "Valon valtakäskyjä täytä!"
Seisoi sulhot tien ohessa kullakin kädessä kukka, kukin kultansa varalta; minkä otti neiti nuori, se oli kiltti kirkkotielle, mitä katseli kädessä, se oli kaunis karkeloihin, minkä piilotti povelle, se oli kaupattu kananen. Tuo oli tyhjä Tyyrin tytti kulki Herran huonehesen ilman kukkaa. Impi rukka istui itkien aholla. Kulki Luoja karjatietä muodossa maallisen urohon. "Mitä itket impi sukka?"
Olenhan kuolemattoman povella: eiväthän ihmiset kuole eiväthän kukkaset ku-kui-h-du! Niin huokasi Sinivuokko ja painoi päänsä immen povelle. Kasvoi kielo kaunokainen metsän siro siimeksessä.
Vaan jotk' ovat ystävänä Suunsa kanssa suuttumatta, Hankkivat halulla siihen Kaikin aioin kaatamista, Niillen on ikänsä ollut Viina varsin määrällinen, Eikä se sukua katso, Eikä säätyä eroita. Teki se ennen tengan reiän Talonpojankin povelle; Potkaisi se porvarinkin Kauppakaaret kallellensa.
Mikä tuo risajava paperiliuska oli, jonka hän otti taskustaan ja huolellisesti kokoon käärittynä pisti Pollyn hameen povelle, sitä emme huoli selittää. Hän ei siitä virkkanut mitään, emmekä mekään siitä virka mitään. He ajoivat pieneen etukaupunkiin, joka oli ison tehdaskaupungin edustalla, ja pysähtyivät vähäisen talon pihaan.
Vaikka pusero, jota kaulan kohdalla koristi valkoinen harsopitsiröyhe, oli runsaspoimuinen, ilmeni sen alta vartalon uhkea muoto. Hän oli paljain päin, ja kullankeltaiset kiharat, joista osa oli kiinnitetty niskaan, ja osa oli kiehkuroina valahtanut ohimoilta korkealle povelle, muistuttivat auringolta lainattua sädekimppua. Kasvot olivat klassillisen kauniit, mutta pehmeämmät ja sulavammat.
Timanttinen hiusneula, joka piti hänen aamupäähinettään, säkenöi päivää kohden, valkea ruusu oli povelle kiinnitetty. Silmät olivat kiinni, huulet suljetut. Kasvojen ilme oli ankara ja totinen hymyilevä, eloisa olento, joka äsken näytti elävän ainoastaan huvitellakseen ja iloitakseen, oli nyt marmorinen patsas, ja iankaikkisuuden totisuus oli levinnyt hänen kauneille kasvoilleen.
"Minun ketjuni, niin, ne ovat minun ketjuni," lausui hän hiljaa ja raueten vaipui valkotukkainen päänsä alas povelle. Senlaista yötä, kuin seuraava yö oli, ei Suorsakylässä vielä koskaan sitä ennen oltu vietetty.
Hän oli enkeli maan päällä, ennenkuin hän muuttui taivaalliseksi enkeliksi. Menetelkää hänen kanssansa niinkuin sisarenne kanssa; me tulemme vielä erään kerran tänne rukoilemaan hänen haudallensa. D'Artagnan kätki kasvonsa Athoksen povelle ja puhkesi nyyhkytyksiin. Itke, sanoi Athos, itke, sinä sydän, joka olet täynnä rakkautta, nuoruutta ja elämää!