Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Hän oli Laurin viimeisen kirjeen jälkeen joka postipäivä jännityksellä kuunnellut tulevan postin aisakellon ääntä maantieltä, vaan toisellaisella jännityksellä kuin sitä ennen. Ja kun posti oli tuotu, ei hän uskaltanut mennä katsomaan, oliko hänelle kirjettä. Mutta jokaisen kirjeen, minkä hän sai, keneltä hyvänsä, avasi hän aivan kuin toivoen markanrahan löytyneen.
Eikä sitä aina kysyäkään tarvinnut, itsestään hän ymmärsi, mikä laulu millekin oli mieleen ja mikä nuotti. Hallin-Janne se postin tappoi Kuorehveden jäällä, Ja Mattilan Sandran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä niin hän tuossa muutamakseenkin lauloi ja hänen katsantonsa oli totinen ja nuotti surullinen.
Anna Maria toi vain viime postin sanomalehdet, jotka he ystävällisesti kiitellen ottivat Anna Marian tukevasta kädestä ja rupesivat lukemaan. Lukiessaan he kuitenkin silmäilivät askareissaan liikkuvia talon tyttöjä. Niitten reippaista liikkeistä he lukivat enemmän kuin sanomalehdistä.
Huomenna postin mukana tulet takaisin. Vilkko ei kauan siekaillut, kysyi vain Moosekselta, minkä hevosen jälkeen tämä luuli toisten parhaiten lähtevän, kun Pilkka kaikessa tapauksessa jää jälkeen. Kyllä luulen Osmon jälkeen paraiten lähtevän, sanoi Mooses ja alkoi päästellä Pilkkaa hänkin lähteäkseen sen kanssa yhteen matkaan.
Onko tämä unta vai totta? Olisivatkohan oikein kihloissa? No, sittenhän koko minun toivoni, koko minun onneni olisi ! Oi, kavaluutta! Oi, petollisuutta! Sano hänelle vaan, että jos semmoista laiminlyömistä vast'edes tapahtuu, niin lähetän postin takaisin kirjoineen kaikkineen, sano se hänelle! Niin, mutta kenties luutnantti on kosinut kirjeellisesti?
No... Eiköhän tämä ollut se viimeinen elikkä maailman lopun tanssi! Mennään perälle istumaan. Mennään. No mitenkäs sinä pääsit?... Niin jotta eikö se vihainen pässi päkännyt? Ei... Minä pääsin postin kärrissä. No se oli hyvä... Se on niin julma päkkäämään se pässi. Ka ei mitään... Eikö mitään?... Minkä tähden ei mitään? Ka jospa sinä hyvinkin rakastat muita!
Niinpä nytkin eräänä kesäkuun helteisenä päivänä, kun oltiin ruismaata laittamassa kolmen hevosen, viiden miehen ja kolmen talon tyttären voimalla, nähtiin, että postin tuoja nuoralla riipaisi valkean liinan tankoon. Mutta samalla nähtiin, että siellä oli muitakin ihmisiä. Näkyipä tavallista paksumpikin olento hiljalleen liikkuvan viirin vaiheilla.
Toinen toistaan merkillisempi rosvous tapahtui. Turvassa ei oltu matkalla eikä kodissa. Selvällä päivällä liikkui muutamia kolmivaljakoita rosvoja täynnä yli koko kuvernementin. He pysäyttivät matkustajat ja postin, ajoivat kyliin, ryöstivät herrastaloja ja polttivat niitä. Joukon päällikkö mainittiin erittäin viisaaksi, rohkeaksi ja jalomieliseksi. Hänestä kerrottiin ihmeitä.
Ja kun hän katsahti Uunoon, tämä hymyili ja veti esiin kirjekuoren, jossa oli postin kautta saapunut sähkösanoma. Tämmöisen olen minä saanut, sanoi hän ja täristi paperia ilmassa. Mitä se on? kysyi Henrik hypähtäen tuoliltaan, sillä häntä jo aavistutti pahat. Uuno antoi hänelle sähkösanoman. Se oli kuin olikin Viipurista, kauppaneuvos T:ltä. Ja siinä oli sanat: Veljenne tervetullut. Odotamme.
Saahan sitä miehestä päivän pahaa puhua, kunhan ei nimeä sano, virkkoi Mikko. Kun nyt kahvi oli juotu, poistui Sikri keittiöön laittamaan illallisruokia. Pitkän tuokion perästä hän tuli ruoka-astioita kantaen tupaan ja sanoi tyytyväisen näköisenä: Sitä on lykkyäkin, jos pahojakin päiviä. Postin mukana saimme tuolta Kolehmajoelta kolmattakymmentä kiloa painavan lohen juuri kuin teidän varaksenne.
Päivän Sana
Muut Etsivät