Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Jeremias se meillä aina postissa käy. Koirat on häneltä kuolleet joka sorkka; mikä lieneekään, mutta ei vaan kestä koirat hänellä, eivätkä ole milloinkaan kestäneet; mutta muutoin hän on hyvä koirain hoitaja. No, äläs huoli! Jeremias lähtee postia hakemaan, ja kuinka lie siellä viivähtänytkin kaupungissa, mutta pöhnässä vaan mies oli paluumatkallaan. Yön selkään hän lähti, ja kirkas oli yö.
Näin oli hänestä kasvanut hyvä merimies ilman eri kasvatusta vanhempien puolelta. Oli Krimin sodan aika ja useimmat merimiehet olivat kotona, koska liikemiehet pelkäsivät englantilaisten vehkeitä. Sentähden olivat Kuivalankin molemmat miehet kotosalla. Kun oli sunnuntaipäivä, lähdettiin tavallisuuden mukaan soutamaan Ruotsiin menevää postia mantereen puolisesta saaristosta Ahvenanmaalle.
Kun vihollinen sulki Suomen rantatien, ei hallitus ole saanut yhtään postia Pohjois-Suomesta. Armfeltin sanotaan joutuneen kokonaan tappiolle jossakin Pohjanmaalla, ja koko armeija lienee tuhottu. Kreivi Horn kalpeni kovasti, mutta malttoi mielensä melkein samassa tuokiossa ja sanoi: Minä toivon, ettei huhussa ole perää.
Mexikolainen maaherra silloin toimitti juoksijain kautta, jotka valtakunnan hyvillä teillä kuljettivat postia, keisarille tiedon muukalais-armeijan tulosta. Sanoma oli piirretty hieroglyfi- eli kuvakirjaimilla agavepaperille, kirjoitustapa, jossa vanhat Mexikolaiset olivat saavuttaneet hämmästyttävän taidon.
Posti ulkomailta saapui Helsinkiin, kuten jo aikaisemmin on sanottu, Pietarin kautta vain kaksi kertaa viikossa. Postia kuljetti erityinen virkapukuun puettu postinkuljettaja, mukanaan monta ladattua pistoolia ja postitorvi, jolla hän silloin tällöin puhaltaa töräytteli. Hän ajoi kärryissä kaksi hevosta edessä.
»Hyvää päivää, tyttöseni, kauan olen saanut sinua kaivata. Eilen aamulla olit poissa, kun postia kävin hakemassa, ja tänään aamulla kävin vettä juomassa, mutta ei se maistunut miltään, kun sinä et sitä minulle antanut.» »
TYYNI. Metsästys. ANTON. Oikke hyve metsestys kun meil oli tene fasaner, riktiga guldfasaner... Men vad går åt dig? TYYNI. On niin ikävä aina olla omanatuntonasi... ANTON. No, no, mine luppa: ei yks sana ruotssi ene! Muuttaa takin, tulevat ruokasaliin. Oo! hyve illalis, oikke hyve illalis! Selailee oikeanpuoleisella pöydällä olevaa postia. No, mite teme on? Avaa yhden kirjeistä.
No, hän nouti Putkinotkon vuokralaiselta tähän hätään tuota karhunrasvaksi sanottua ja siveli sillä palavaa ruumistaan ja pyöreitä kasvojaan. Hyh, se haisi pahalta, miltä lienee haissut, mutta... Sitten hän meni saliin odottamaan päivällistä ja postia. Siellä hän odotteli, hehkuvan punaisena ja ihmettelevin silmin, sillä hänestä tuntui olo yksinään täällä maalla niin merkilliseltä.
Rovasti ja tytöt, Kaarina ja Naimi, palasivat kävelyltä, jonka olivat tehneet sillalle postia vastaan. Kun ei sitä kuulunut, poikkesivat he vielä kirkolle, nousivat sieltä kokkomäelle, jonka poikki talvitie kulki Korpivaaraan. Nämä kävelyt, joille rovasti heitä joskus pyysi, olivat tytöille erityisen viehättäviä ja mieluisia.
Minä tahdon panna sen rautatien aseman laatikkoon, jottei se hukkuisi ja sinä turhaan menisit noutamaan postia. Kun palaan takaisin asuntooni, niin vaivun vuoteelleni, ja viimeinen ajatukseni, ennenkuin ummistan silmäni, olet oleva sinä. Sama.» Ei ollut Miia saanut aikoihin niin hellää, niin rakastavaista kirjettä Antiltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät