Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Noin joukko kaikki sivuitse kun kulkeneeksi saapi, jo loppuu rauha raukan tuon, jo rinta raukeaapi; ei vaikeroi hän, otsa vain se kättä vasten jää, sulosti suurin kyynelin nyt kylpee poskipää. »Mit' itket? Vielä tallella on toivo, huoles heitä, oi, kuule ääntä äitisi, ei suotta kyyneleitä; hän, jota äsken joukosta ei silmäs keksinyt, hän eloss' on, sua muisti hän, ja siksi elää nyt.
Näki Sophrosyne, kun läksi nää, ei puuntunut, kalvennut poskipää. Meni monta urhoa kuuluisaa; tään yhden hän tahtois pelastaa. Tään ainoan, jota hän armastaa! Ei, raukka, hän rinnan rauhaa saa. Hätä hällä on hengestä sankarin, siit' uhrais hän lemmen ja onnenkin. Läpi kaislikon hiljaa hän hiipii kuin säde kuuhuen, varjojen tummentuin.
Tääll' ennen aamun koittoa taas sulhosi jo näät!» Ja tytär tulee, hiljalleen hän astuu äidin luokse, ei enää sulosilmistä nyt kyynelvirrat juokse, mut kylmänä kuin tuuli yön kätensä tervehtää, kuin taivaan pilvi valkea on vilu poskipää.
Nuorista neitosista toinen nojasi perän rautakaidetta vastaan ja ihmetteli sulkuportin alta tulevan veden pauhua; toinen oli avannut tupakkakammion ikkunan, josta avopäin ja otsatukka hiukan epäjärjestyksessä seurasi silmillään liikettä kanavan laiteella. Hän oli arvattavasti nukahtanut, koska toinen poskipää oli punaisempi kuin toinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät