Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Mutta porsas kääntyi uudelleen ja seurasi minua kuin epäluulon alaista. Sitä en voinut sietää. Uudelleen piti minun turvautuman sauvaani ja siitä lähti apu. Porsas poikkesi metsävahdin mökin luo, kenties juuri kotiinsa. Mutta ajatukseni olivat langenneet korkeudestaan. Yksinäinen mökki. Sen vastapäätä puoleksi maanalainen sauna. Ovet lukossa. Ei näkynyt elävää sielua, ainoastaan porsas.
«Porsas«, vastasi Johannes. «Hyi, kuinka ruma nimi!« «Mutta kun se oli porsas...« «Mutta ei porsas ole nukke«. «Eikö se ole nukke, jolla leikimme?« »Ei, tämä ... tämmöinen on nukke; mutta koska sinulla ei nukkea ole, saat sinä tämän, ja tämä on aivan uusi.
Semmoisia ... kun on kuin pikku porsas! Jo siirtyivät siihen muutkin pojat onkineen. Elli seisoi sillalla kaiteen takana ja katseli hymysuin kalamiehiä. Olavi näytti olevan yhtä innoissaan kuin pojatkin.
Nyt ei maisteri enää puhunut mitään, vaan lähti, joskus vain jälelleen katsahtaen. Ei ollut muuta neuvoa kuin koettaa selviytyä omin neuvoin. Antti aprikoitsi ja muisti: »Tuota katua myöten se tuli porsas. Minä muistan tuosta suuresta rapakosta; siitä roiskui likaa silmille asti, kun juostiin.» Siten oli löydetty tien alku, ja nyt miehet lähtivät juoksujalassa taivaltamaan.
"Se on Jardin, ensimmäinen ratsumestari, joka opettaa keisarin hevosta. Sitä opetetaan ensin niin, että kanunalla ammutaan aivan korvan juuressa, sitten viskataan sen päälle aavistamatta raskaita esineitä, ja viimeinen temppu on, että sen jalkoihin heitetään porsas.
Toinen metsäkarju, parinvuotinen porsas, oli juossut varsinaisen pyydettävän jälkien poikki ja houkutellut jälkeensä kaikki koirat, paitsi viisi, kuusi vanhaa vakavaa hurttaa, sekä enimmän osan metsämiehistäkin.
»Ja on se vielä roteva akka, se Kaisa itse», heräsi Jussi. »On se ... niin ikä-ihmiseksi», tarttui Antti. »On!» Seuraavalla kerralla heräsi Antti ensimmäisenä, sanoen: »Vankkaluisen eukonhan siitä saisi...» »Saisi siitä... Paljoa vankemman siitä saisi kuin Hyvärisen tytöstä», iloitsi Jussi. Antti huomautti: »Porsas kaivautuu pehkuihin maata... Nukuttaakohan sitä?»
Tiedättekö te mikä porsas on? HURMERINTA. Olen nähnyt silloin tällöin. HILLERI. Se on kauppaneuvoksen härkä. HURMERINTA. Miten järkevää! HILLERI. Tunnetteko kauppaneuvoksen härkää? HURMERINTA. Minulla ei ole sitä kunniaa. HILLERI. Saanko minä esittää? HURMERINTA. Se on aivan liian suuri kunnia minulle. HILLERI. Minä olen tuuminut, että se voisi olla teille hyödyksi.
Niin, nähkääs, mikäs olisi meidän ollessa ja eläessä, jos olisivat ajat, niinkuin olivat ennen. Mikäs olisi konsti rakentaa ja laittaa, jos laivat ajaisivat karille, niinkuin entisinä hyvinä aikoina. Mutta ajaakos ne enää! Pthyi! No mutta, pappa hyvä, et nyt sylkisi vieraan saappaille. Ole vaiti ... enhän minä saappaille ... ylihän se meni.... Vieras antaa anteeksi ... isä on semmoinen porsas.
Päivän Sana
Muut Etsivät