United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten heittäytyi hän tuoliin minua vastapäätä ja veti polvet niin korkealle, että saattoi panna kätensä ristiin pitkien, laihojen nilkkojensa ympärille. "Tuo oli vaan tavallinen pieni murha", sanoi hän. "Sinulla on varmaan parempaa tarjottavana. Sinä Watson, olet myrskylintu. Mistä nyt on kysymys?" Minä annoin hänelle kirjeen ja hän luki sen mitä jännittyneimmällä tarkkaavaisuudella.
Elsa säikähti, että ruumis vavahti. "No, ka täällähän se on uusitulokaskin", sanoi se mies. "Tuleppas paiskaamaan kättä." Elsaa peloitti, polvet vapisi. "Mene lapsi sanomaan terveisiä isälle", kehoitti äiti. Isä ... eihän se ollut isä ... punanen parta ... isällä on musta ... eikä tuo muutenkaan ollut isää... "Mene paiskaamaan kättä isälle", kehoitti setäkin.
Mutta humina kuului hänen korviinsa ja ne siitä vaivaantuivat. Jospa hän vaan olisi tietänyt, että Herman oli syytön! Palvelijat kantoivat vesikorvoa sisään. Sinne tuli viskaali, sanoi heistä toinen. Viskaali? Mitä hän täällä? Ellin polvet vapisivat. Hän putosi tuolille istumaan. Silmät tuijottivat kyökkipiikaan. Niissä oli kauhua ja pelkoa. Mutta sitä eivät palvelijat huomanneet.
Poikakin mukana! Hänet valtasi niin äkillinen kostonriemu, että polvet rupesivat vapisemaan. Heikkilän isännässä oli siis lopultakin miestä hän kosti heidän molempain puolesta! Hän tiesi että se loppuisi lyhyeen, että ruoska taasen tanssisi isännän selässä. Mutta se oli joka tapauksessa uhmaava vastalause tuota salaperäistä pakkovaltaa vastaan. Emännän kuolema!
Helisi heleä torvi, Pauhasi pasuunan ääni, Kaikui korvissa kovasti, Pelko pyörrytti parahat, Rohke'immat raukesivat. Ylimmäisen ystäväkin, Jalo tuttava Jumalan, Mooses miehistä valittu Tunnustaapi tuskissansa: »Minä vapisen, värisen, Polvet puuttuvat minulta». Kaikki kansa katsellessa, Katsellessa, kuullellessa, Pyysi pelvosta paeta Kuolemata kauheata.
Virkki ja muureja kohti jo kääntyi kiivahin kiukuin, 21 kiitäen, kuin hepo vaunuineen yli kiistämökentän, juoksija palkinnon, karahuttaa vauhtia vinhaa: noinpa nyt vinhaan vilkkui myös jalat, polvet Akhilleun.
Mutta eversti Dufva astui kaikissa tapauksissa sisään, pää pystyssä ja polvet kankeina kuten tavallisesti. Hän ei ensinkään huomannut, että vastaanotto ei ollut erityisen sydämellinen, hän tervehti iloisesti kaikkia ja istuutui kursailematta mukavimpaan tuoliin, minkä löysi. Hän oli päättänyt tänä iltana juoda teetä rouva Blumin luona, eikä ajatellut, tuliko sopivaan aikaan vai ei.
»Aivan oikein, uudet, yhä uudet polvet astuvat esiin, mutta ilot, murheet ja taistelot ihmiskunnalla ovat aina samat», lausui eversti huoaten. Hänkin ehkä muisti taistelojaan, sillä hän ei ollut onnellinen kodissaan ylpeä ja turhanaikainen vaimonsa vaikutti, kuten vaimo ainakin, suuremmassa määrässä kodin oloihin kuin perheen isä.
Jänes tuli, polvet vapisevina ja pelko sydämmessä. Huoaten, änkyttäen puhui hän toivostaan ja epätoivostaan. "Poika parka", vastattiin, "mene piiloon, sillä muuten sinä ehkä joutuisit ensimmäisen sinua tapaavan petoeläimen saaliiksi". Jänes pötki pois, jalopeura astui sijaan kopeana kosiana.
Nyt tulee Mimmi Rumfelt Krokelbyhyn. On juhannusaaton aatto. Iltapuoli. Sakris Kukkelman loikoo polvet pystyssä lavalla ja soittelee harmonikkaa. On olevinaan ikään kuin turkkilainen... Taikka keisari... Tahi Rasputiini... Nelma on noutamassa vettä ... tuolta kujan takaa kylän yhteisestä kaivosta, sillä pihakaivo on alkanut kuivua.