Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ilmoita täällä nyt, että tunnin kuluessa aamurummusta pitää jokaisen olla rannassa. Ja Onni on kaukana merellä siihen, kun muori herää. Hän menee komesrootin luo ja huutaa: Perkkule! Se Varrjaga olla yks vinkkuli mees! VARJAKKA. Entäs komesrooti? JUNKKA. Komesrooti on mielissään ja enemmänkin. Hän menee makasiinin ylisille istumaan ja nauraa vesissä silmin lyöden kättä polveensa.
»Saat nähdä, että ne tulevat sieltä oikein miesvoimalla tänne», huomautti setä. »Tulkoot!» Valee löi nyrkkiä polveensa. Santran silmistä juoksivat taas kyynelet. »Luuletko, että meidän kyläläiset tulevat sinun puolestasi?» uteli Matti. »Pojat tulevat jok'ikinen, sen tiedän varmaan.
"Ymmärrän tarkoituksesi, ja minä lupaan". "Hyvää yötä". Gunnar meni, mutta tuskin oli ovi suljettu hänen jälkeensä, ennenkuin Aslak hyppäsi ylös sängystä, löi käden polveensa, nauroi ja hyppäsi huoneen ympäri kuin hullu. "Vai sinä tartuit touhuun, sinäkin Gunnar Haugen! En uskonut tämän näin helposti onnistuvan. Ha haa! jos olisit tietänyt " Hän nauroi vieläkin ja uhkasi Gunnar'in jälkeen.
Mutta sitten hän yhtäkkiä löi kämmentä polveensa. Hän oli keksinyt! Aukustin isähän osaa engelskaa. Viimeiset viisi vuotta kertoi puhuneensa vain engelskaa, niin että nyt kotonaankin pakkaa tulemaan englantilaisia sanoja. Leikkisä ja ystävällinen mies. Kyllä Stark rupeaa häntä opettamaan. Ja sitten hän näyttää pojille, ketä he pistäneet ovat! Seuraavana päivänä Santeri meni Starkille.
Kun äiti tuli tupaan, näin minä, että hänen silmässään oli kyynel ja yksi karpalo oli herahtanut nutullekin. Menin äidin luo ja nojasin hänen polveensa. Hän silitti päätäni ja sanoi: »Niin, niin, lapseni. Sellaista on elämä. Ville on nyt korjuussa, kun pääsi isoon taloon. Ei siellä puutu leipä eikä särvinkään!» »Onko Ville nyt niiden oma?» kysyin. »Omako? Niin, Ville on Jumalan oma», sanoi äiti.
"Poikanen on saanut kelkan ja hankkinut tuohon hupiin itselleen kumppaleita ja nyt lasketaan alas ahkeraan mitä jyrkimmistä törmistä. Vaan eräänä päivänä pieni kelkkanen sattuu pukkaamaan jonkun totisen kansalaisen kumoon, ja tuo totinen kansalainen saa polveensa myöskin totisen mustelman. Mikä siitä on seuraus?
Sinut minä ensimmäiseksi epään pois, sinä kuitenkin puhuisit vaan Laaran puolesta, jolta olet vuosikausia kantanut kuin tonttu, milloin piimää, milloin leipää, ja ollut sen postina ja asiamiehenä kylällä kuuntelemassa, mitä siellä puhutaan. Se on tulimmainen vale! kiivastui Piatta ja löi polveensa. Sinä elä tule minua sillä lailla haukkumaan.
Näin sanoen seurasi hän renkiä Leppiniemeen. Simon tila oli mitä viheliäisin. Hän käyttäytyi kuten ainaki mielipuoli. Sormellansa napsautteli hän milloin nuttunsa hijaan, milloin polveensa, milloin sängynlaitaan, milloin seinään, milloin oveen, milloin avaimeen ja milloin mihinkin, karkoittaen näin luotaan noita pieniä näkymättömiä olentoja, joita hänen silmissään oli niin paljon.
Päivän Sana
Muut Etsivät