Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kreivi Lejonborg tuijotti kauan ja tarkkaan vierasta herraa, jonka kasvot hän arveli nähneensä ennenkin ja jonka ääni oli sama, mikä oli kaikunut hänen korviinsa alhaalla kellarissa, ennenkuin hän oli menettänyt tajuntansa. Nouskaa, herra kreivi! toisti vieras; mitä siinä tuijotatte?... Ettekö tunne minua enää? Täytyykö minun ehkä kantaa teidät pois sohvalta? Poliisimestari!
Ikäänkuin itsekseen, puoli-unessa, jupisi hän: »Putkassakohan se Mulon Partanen nyt on?» Siihen ei vastannut kukaan mitään. Jokainen mietti asiaa hiljaisuudessa, joten alkoi pitempi äänetiolo. Antti ajatteli edellisien päivien tapauksia ja poliisimestari Tahvanaisen ja Porkin kiivautta. Siitä johtuivat ajatukset Jussi Vatasen kertomuksiin Tohmajärven vallesmannin kiroamisvoimasta.
Mutta minä en käsitä ... tällaisestahan tulee aivan hulluksi! Ettehän kiellä seisoneenne pyssy kädessä, kun me saavuimme sinne alas? En, minulla kyllä oli pyssy kädessäni ... mutta... Ja ette suinkaan kiellä sitäkään, että laukaisitte pyssyn vartijaa kohti, joka tuli teitä vangitsemaan? jatkoi poliisimestari, vastenmielisyyden sävy äänessään.
Molempia epäiltiin heitä m.m. simonismista, jonka tarkoituksena oli luoda jonkinlaista yhteiskunnallista, yksistään kykyyn ja kelpoisuuteen nojautuvaa pappeutta. Ranskassa oli tästä liikkeestä siihen aikaan paljon melua syntynyt, ja sen johdosta kielsi Helsingin poliisimestari näitä nuoria ylioppilaita yksityisiä hartaushetkiään pitämästä.
Mutta poliisikin oli nyt pahalla tuulella, kun häntä oli poliisimestari haukkunut siitä rasvapilkusta, jonka hän oli saanut ryntäisiinsä Pekurisen lapsen ristiäisissä. Hän äkäili: »Samanlaisia Antteja te olette koko Liperin miesroikka... No miehet! Nyt tilille siitä Partasen hevosen varkaudesta.» Miehet korjailivat housujansa.
No, siinä nyt kuulette itse, lausui poliisimestari, syytetyn puoleen kääntyen. Niin, minä kuulen, ja minä olen kauhusta jähmettynyt! jupisi kreivi sinertävin huulin. Monasti kysyin kreiviltä, aloitti jälleen Anna, mitä hän tekisi sellaisella määrällä aseita, sillä olihan luonnollista, että hänen puuhansa minua kummastutti. Ja mitä hän vastasi?
POLIISIMESTARI. Kaikki tapahtui laillisessa järjestyksessä, mitä minuun tulee. Minun suhteeni asiaan oli selvä. Tein ainoastaan velvollisuuteni. ROUVA LINDH. Ei teidän velvollisuutenne kuitenkaan vaatinut teitä viemään pois rouvan yksityistä kirjeenvaihtoa.
En tahtonut vaivata herra kreiviä sillä tiedolla, ennenkuin olin saanut ilmiannon täydellisesti todistetuksi, vastasi poliisimestari hieman nolostuneena, nähdessään rypyn kreivin otsalla. Vai niin ... ja kreivi Lejonborg on siis tunnustanut? Ei, hän kieltää edelleen. Entä miten hän tahtoo puhdistautua raskauttavista asianhaaroista?
ROUVA LINDH. En ole kuullut, että hänet olisi vangittu, ainakaan vielä. HANNA. Vielä? Siitä on siis ollut kysymys? POLIISIMESTARI tulee. Hän on nousukastyyppi, esiintyy teeskennellyn upseerimaisesti. POLIISIMESTARI. Oo, todellakin! Mikä sattuma! Te täällä, arvoisa rouva? Minua ilahuttaa suuresti nähdä teitä. HANNA. Katsahtaa olkansa yli. Kääntyy lähteäkseen.
Herra poliisimestari, huudahti Lejonborg, tehkää loppu tällaisesta... Minua ympäröivät joko hullujenhuoneen asukkaat tai roistot... Mitä pirua te oikeastaan haastatte, nainen? Voi häntä onnetonta, onnetonta! vaikeroi Anna; hyvä Jumala, millaiselle minä olenkaan lahjoittanut rakkauteni!... Tämä menee jo liian pitkälle ... sydämeni särkyy .... oh!
Päivän Sana
Muut Etsivät