Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen ja mursi mun toivoni ainoonkin: on poissa mun päiväni, onneni ainut, on poissa mun kukkani kultaisin. Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi on vuottanut kaukoa sulhastaan, on vuottanut vuosia säästäen, toivoin, niin viestipä tuodaanki kuolostaan.
"Minun vanha pääni ei ole kylliksi sukkela", sanoi Maisu ja kääntyi ovelle, mennäksensä emännältään selkoa saamaan; mutta hän otti otsaansa kiini, kun vasta huomasi, että Lentsin äiti olikin poissa ja kuollut. Maisun rinta oli täynnä, kun nyt rupesi vieraita tulemaan, ensin opettaja ja muut lauluyhteyden jäsenet, ja sitte vanhempiakin ihmisiä.
Missä äiti on!" sanoi hän, yht'äkkiä näyttäen levottomuudella huomaavan, että Traddles oli poissa, ja nykäisten kellon nuoraa. "Menettelettepä siivosti toisen omassa huoneessa!" "Mrs. Heep on täällä, Sir", vastasi Traddles, palaten arvokkaan pojan arvokkaan äidin kanssa. "Minä olen uskaltanut esitellä itseni hänelle". "Kuka te olette, että esittelette itsenne?" vastasi Uriah.
"Merkitykseltään kahdenvaiheinen sana; sillä kuuliaisuus ei ole mikään hyvä avu, kun velvollisuus tuottaa häpeätä." "Minä näen, että sinä ymmärrät, mitä tarkoitan. Sanalla sanoen, minä käskin sinun tulla saadakseni tietää, miks'et tänä päivänä yhtynyt minuun, kun minä vein meidän meidän " "Veromme." "Olkoon niin: veromme. Miksi olit poissa?"
KERTTU: Ohoh, kylläpä nyt äänesi korotat, kun kuulet isännän poissa olevan! HENRIK PYH
Oletko edes tuumaillutkaan olla poissa?» »Niin minä olen...» »Elsa!» ja Liisa löi nyrkkiä tuoliin ja sanoi sitten: »Ja nyt se on päätetty, että sinä tulet!» Viion leski ei saanut selvää, oliko Liisa vihassa vai muuten tosissa. Mutta hän itse karehtui vähän ja aikoi Liisalle, kun alkaa hänelle äystää, sanoa sellaiset sanat, että Liisa luopuu komentelemasta. Mitä hänellä on täällä komentamista!
Jeanne ei vastannut mitään, katsoi vain maahan pitkin suoraa, melkein jo näkymätöntä jälkeä, johon oli kasvanut ruohoa. Se oli paronittaren jalan jälki, joka oli kadonnut kuten muisto katoaa. Ja Jeannen sydäntä kouristi kirpeä suru. Hän tunsi olevansa yksin elämässä, kaukana poissa koko maailmasta. Julien jatkoi: En toivo sen parempaa. Pelkäsin sen olevan sinulle vastenmielistä.
Mutta kun olin poissa kotitienoilta outojen ihmisien parissa, taikka jos woin salaa sen tehdä, olin usein juowuksissa, sillä jo nuorena olin saanut taipumuksen siihen, kun wanhempanikin kuoliwat wielä lapsena ollessani, niin ett'ei heidän tarkat silmänsä woineet tarpeeksi kauan walwoa kaswatustani.
Kerttu... Kerttu! kuiskutti siihen taas Nikodemus sormellansa linkuttaen ja supatti puoliääneen: Pistäännyppä Kerttu jo tällä samalla tiellä ottamassa ne Kaino Josefiinan pojan vaatteet. Ja sitten taas alkoi tuntua huoneessa sama raskas surullinen painostus, joka aina jää kuoleman jäljille majaan. Tyhjä oli nyt se puurahi, jossa Otto oli nukkunut. Poissa oli perheen ainoa lapsi.
Sen puolesta anon nyt, että kirjoittaisit Kollanille, kuinka hänen pitää menettämänsä. Varoiksi olen kirjoittanut päällekirjoituksen sivuun "Omistajan poissa ollessa Rektorille J. W. Snellmanille". Kukaties Sinä tietänetkin, tokko on kotosalla Kollan vain eikö.
Päivän Sana
Muut Etsivät