Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
"Minä olen se lapsi, jonka Te noin vähän yli neljätoista vuotta sitte näitte vanhan Knuutin luona metsämökissä hakiessanne kotkan ryöstämää poikaanne.
Vastasyntyneen tulee vastaanottaa tila velattomana. Mutta minä tahdon tästä päivästä alkaen panna osan tuloistani säästöön joka vuosi teidän poikaanne varten; ja vaikka mielelläni oleskelen osan vuodesta Londonissa, tahdon kuitenkin nyt luopua siellä olevasta talostani.
Vanloo huomasi läsnäolonsa häiritsevän keskustelua ja siirtyi muihin huoneisiin, joissa iäkkäämmät herrat, suurempiin ja vähempiin ryhmiin hajaantuneina, joivat ja haastelivat valtio-asioita. Heti hänen mentyään, jatkoi Svenonius puhettansa siitä, mihin se oli katkennut: Neuvoni on siis, sanoi hän, että vakaasti varottaisitte poikaanne lukemasta senkaltaisia jumalattomia kirjoja.
"Mrs Bowles," sanoi Kenelm vallan toisella äänellä niin totisella ja vakaalla äänellä, että vaimo vaikeni ja kuunteli häntä kunnioituksella "tahdotteko auttaa minua pelastamaan poikaanne niistä vaaroista, joihin tämä kiivas luonne ja onneton ylpeys voi missä silmänräpäyksessä tahansa häntä saattaa?
Mutta koska olen teitä monta vuotta nuorempi ja luonnon järjestyksen mukaan tulen jäämään eloon teidän jälkeenne, niin tappio koskee enemmän poikaanne kuin teitä itseä, ja siitä tahtoisin puhua muutaman sanan teidän kanssanne. Te tunnette järin hyvin ne ehdot, joilla minä tilani omistan, tietääksenne ett'ei minulla laillisesti ole oikeutta tehdä mitään testamenttia teidän poikanne hyväksi.
Sill'aikaa oli kartanonvouti empien lähestynyt Aadolfia ja kuiskannut: Herra kulta, eihän sopine väittää armollisen laamannin käskyä vastaan... Mutta Aadolf, jota Elli suonenvedontapaisesti piteli kiinni, työnsi hänet takasin. Isäni, sanoi Aadolf, kun laamanni, otsa rypyssä ja käsivarret ristissä seisoi hänen edessään, älkää alentako itseänne ja poikaanne niin arvottoman päätöksen kautta!
Jumala armahtakoon vaimoani ja lapsiani!" Sabina voikahti varsin katkeraan valitushuutoon; lankesi ukon jalkain juureen ja sanoi: "isä, armahtakaa poikaanne! armahtakaa minua ja lapsiparkojani! Jumala on armias ja laupias, hän kyllä antaa meille syntimme anteeksi!" "Sabina," vastasi ukko totisesti, "et tiedä mitä sanot; älä erhety, ei Jumala anna itseään pettää.
Minä en muista että te sanoissa milloinkaan olette minulle lausunut sen totuuden että rakastatte poikaanne äärettömästi paljoa enemmän kuin hän ansaitsee. Ja enkö kuitenkin tiedä että te mieluisemmin antaisitte rakkaat vanhat kirjanne joutua vasaran alle, kuin antaa minun turhaan toivoa jotain koettamatonta, viatonta iloa, jota mieleni tekisi?
Samalla tuli Ainakin nawetasta sinne ja hän oli niin iloisen näköinen. "Enhän minä niin kowaa orjuutta tahtonut; minä poloinen kirjoitin teille liika kowasti", sanoi Juho. "Woi, isä! Ette te ole liika kowasti kirjottanut. Liiankin hellästi te olette pidellyt kiittämätöntä poikaanne.
»Ja herra pastori», lopetti hän puheensa, »minä en anna suostumustani; raha tahtoo rahaa.» »Minä olen jo kerran sanonut teille, etten ole tullut tänne kosimaan teidän poikaanne, mutta koska te nyt olette itse perinpohjin seulonut sitä asiaa, niin tahdon teille sanoa suoraan, että te keitätte itsellenne huonon rokan.
Päivän Sana
Muut Etsivät