Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Ystäväni Pitferge oli istuutunut minun viereeni, ja hänen pienet hehkuvat silmänsä vilkkuivat koko seurakunnan ylitse. Hän oli siellä, sen rohkenen uskoa, enemmin uteliaisuudesta kuin hartaudesta. Kello 11,30 nousi kapteini seisomaan ja alkoi jumalanpalveluksen. Hän luki Englannin kielellä yhden luvun Vanhasta Testamentista, kymmenennen Moseksen 2:ssa kirjassa.
No niin, sanoin minä, meidän täytyy surkutella sen taitavan miehen kuolemaa; siinä on kaikki. Sitte vielä, jatkoi Dean Pitferge, huolimatta heikko-uskoisuudestani, kerrotaan koko joukko asioita tästä laivasta. Sanotaanpa, että erästä sen syvyyteen eksynyttä matkustajaa, juurikuin uudis-asukasta Amerikan metsissä, ei koskaan enään löydetty. No, sain minä ilkullisesti virkaneeksi, sepä jotakin oli.
Vaikka tänä yönä, jos niin tahdotte. Ja te, herraseni, lisäsi kapteini, kääntyen minuun päin, tulettehan kanssamme. Ei, sanoin minä, minä en tahdo häiritä aaveen tuntemattomuutta. Muuten ennemmin uskon, että tohtorimme puhuu leikkiä. Minä en puhu leikkiä, vastasi kiinteäpäinen Pitferge. Saadanpa nähdä, tohtori! sanoin minä.
Hän haluaa puhutella häntä naimisesta". Mitäs tekikään tämä kaunis miss Z ...? En tahdo toki tietääkään. Koko tämän iltapäivän vietin minä isossa salongissa, tarkastellen ja pakinoiden. Kanssapuhe ei voinut olla muuta kuin miellyttävää, sillä ystävänäni Dean Pitferge oli tullut viereeni istumaan. Oletteko toipuneet loukkauksestanne? kysyin minä häneltä. Täydellisesti, vastasi hän.
Niissä olen havainnut erään pienen, pyöreä-vartisen, nykerä-nenäisen, paksu-huulisen, lasisilmissä käyvän miehen, joka lienee joku saksalainen juutalainen juuri oikeata laatua. Hän sanoo itsensä tohtoriksi, mutta minä sanon, että hän on huonomman puolinen konna ja Draken ihmettelijä. Dean Pitferge, joka äkkiä siirtyi aineesta toiseen, nyhjäsi samassa minua kyynärpäällään.
Tohtori, sanoin minä, en tiedä, mille tositapauksille te perustatte ikävät ennustuksenne, mutta sallikaa minun muistuttaa teitä, että Great Eastern jo kaksikymmentä kertaa on mennyt Atlantin yli ja että sen reissut ylipäiten ovat olleet tyydyttäväiset. Ei tee mitään, vastasi Pitferge. Tämä laiva on velhottu, käyttääkseni tavallista sanaa, eikä se kierrä kohtaloansa.
Malttavaisuutta, ystäväni, vastasi Pitferge. Muutamain minuuttien perästä olimme Niagaran rannoilla. Vesi kulki tyvenesti. Se oli kirkasta eikä isosti syvää. Harmahtavia kallionhuippuja pisti ylös siellä ja täällä. Putouksen pauhina kuului yhä selvemmin, mutta sitä ei voinut vielä nähdä.
Sittekuin tohtori vielä oli antanut muutamia selityksiä, tunsin minä niistä saman henkilön, joka samana aamuna noilla hullummaisilla vedoillaan laivahylystä oli kääntänyt huomiota puoleensa. Vaarin-ottoni ei siis ollut minua pettänyt. Dean Pitferge ilmoitti minulle, että hänen nimensä oli Harry Drake.
Kuka sen tietää, herra, missä olemme kahdeksan päivän perästä! Yhdeksäs luku. Tunnustaa täytyy, että tohtori Dean Pitferge ei suinkaan ollut lohduttavainen, ja matkustajat eivät suinkaan olisi häntä kauhistuksetta kuunnelleet. Laskiko hän leikkiä vai puhuiko hän toden takaa? Oliko se totta, että hän seurasi Great Easternia kaikilla sen matkoilla, saadaksensa olla läsnä jossakin lopputapauksessa?
Virralla, saarien välissä, valmistausi kuunareita ensimäisellä tuulenviuhkalla purjehtimaan, ja höyryaluksia meni vikevää virtaa ylös. Tohtori Pitferge tuli kohta seurastelemaan kanssani verandan alle. Hyvää päivää, toveri sanoi hän, riipaistuansa melkoisen määrän ilmaa sisäänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät