Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. syyskuuta 2025
Sittemmin tuli Palmfelt Suomessa senaattoriksi, kuoli 1814. Partala, kylä Iisalmessa, noin virstan päässä Virran sillasta pohjoiseen. Perho, siihen aikaan kappeli Etelä-Pohjanmaalla, Karstulasta luoteispohjaan päin viidettä peninkulmaa. Piper, Kaarle Klaus, synt. 1770, oli v. 1808 everstin arvoinen, ja kapteeniluutnantti henkivartiossa, nousi sitten yli-kamarijunkariksi y.m.; kuoli 1850.
Maaherra Piper oli kuusikymmenvuotias sotavanhus, oli seitsentoistavuotiaana joutunut vangiksi Dnieperin luona ja kuusi vuotta Venäjällä oltuaan päässyt sieltä pois vankien vaihdossa. Hornin hallituksen aikana hän oli kauan ollut syrjäytettynä, oli jo sentähden ollut innokas hattu ja oli nopeasti noussut arvosta arvoon, kun hatut pääsivät valtaan.
Kerrotaan myös, että maaherra Piper tämän vastaanoton aikana oli ollut korvat höröllään; ollen kuitenkin tarpeeksi taitava hovimies ymmärtääkseen kuninkaan mielialan; hän ei sekaantunut puheisiin, vaan pani kuitenkin tarkasti mieleensä, mitä hän katsoi salaisiksi vehkeiksi puoluettaan vastaan, muun muassa senkin kummallisen seikan, että hänen majesteettinsa oli nähnyt hyväksi suoda vähäpätöisen lukiolaisen, jonka korvantaustat tuskin vielä olivat kuivat, olla puolen tuntia kahdenkesken puheillansa, sill'aikaa kun hänen ylhäisyytensä itse ja niin moni muu huomattava mies sai odottaa eteisessä.
Kuningas tuli sen nähtyään varsin malttamattomaksi, niin ettei kukaan voinut häntä hillitä, vaan hän hyppäsi kainaloita myöten veteen, viitaten miekallaan muita tekemään samaten; jota esimerkkiä kreivi Piper heti seurasikin, mutta naurettavaa oli nähdä Ranskan lähettilään Herra Guiscardin hienoissa mustissa silkkisukissaan hyppäävän mereen, vaikka kuningas sanoi: Herralla ei ole tanskalaisten kanssa mitään tekemistä.
Keskustellessaan kuninkaan kanssa tuli kreivi Kaarle Piper, joka oli kuninkaan suosituinen ja valtakunnan etevimpiä miehiä, puhumaan Oxenstjernasta ja lausui silloin muun muassa: "Minä olen pahoillani tuon nuoren kreivi Oxenstjernan tähden. Teidän majesteettinne olisi heti voinut tehdä hänet lipunkantajaksi."
Ei tiedä aikakirjat, min verran muuttumaan hän työllään ylvähällä sai seikat Suomenmaan; mut lähin maailmansa maar hämmästyksen sai, Toll marski, kreivi Piper, Karl Lagerbring myös kai. Rantsilassa riemu raikui, leiriss' oli juhla suuri; Siikajoen voiton viestin saanut oli Cronstedt juuri. Eri seurueissa juotiin maljat maalle rakkahalle, onnen ensi koittehelle, kohonneelle kunnialle.
Kun astuntansa loppui, Niin nähtiin ihmeempää: Takaisin miekan, hanskat Herroille antoi tää, Juhlalliseeti heihin Katsahti muhkeillen, Myös arvostansa alkoi Puhella jällehen: "Nyt Lagerbring saa laittaa Sanoman Suomehen, Puvussa leijonamme Nyt meidän ollehen. Toll marski, kreivi Piper, Mä kutsun Teidätki Tekoni juhlallisen Vieraiksi miehiksi."
Väsyneille jakoi hän paloviinaa ja leipää, haavoittuneille kääreitä ja lääkkeitä. Vähitellen raukesivat karoliinien voimat. Useat heidän urheimmista sankareistaan viruivat kuolevina Pultavan verisellä kentällä. Rehnsköld, Piper, Würtembergin prinssi, Schlippenbach, Roos ja useat muut sotapäälliköt olivat pakotetut vangeiksi antautumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät