United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jokapäiväis-huone, esimerkiksi sellainen kuin Jaakko-enosi, räiskyvällä tulellaan pienessä uunissa, kirjoillaan ja yksinkertaisilla aterioillaan, olisi jotakin varsin outoa Newyorkissa, jossa ei tulla toimeen ilman suuria peilejä, marmori-levyjä, silkki-tupsuja, damastikartiineja ja ilman suurta joukkoa mukavia ranskalaisia nojatuoleja, joita ympäröi ylellisyyden haudankaltainen pimeys.
"Sitäpähän aprikoin, jotta oli se Risto-vainaja todellakin suureksi siunaukseksi." "Niin, eikös ollut? Ihanhan täällä olisi pakanallinen pimeys ilman hänettä vallalla koko Viursuon sydänmaassa. Viinaahan ne vaan olivat ennen aikaan täällä ihmiset polttaneet, mutta Luojan kiitos! eletäänhän täällä nyt jotensakin ihmisiksi ja jotkut ovat tulleet valkeuteenkin.
Myrsky kieritti ne kokoon töyrämiksi, jotka ikäänkuin aaltoina vyöryivät edelleen, mutta niitä seurasi toiset, yhä suurenevat nietokset. Aadolf oivalsi koko sen vaaran, mikä heidän päällänsä pyöri. Hän ei tiennyt missä hän oli, ja pimeys, aivankuin olisi hänen silmiensä valo sammunut, vallitsi yltympärillä. Hän tunsi kinosten ehtimiseen korkenevan, haudan heidän allansa syvenevän.
Pimeys esti enempää näkemästä, ja Opas kuiskasi Mabelille, että vastatulleet voivat yhtähyvin olla vihollisia kuin ystäviä; sillä hän ei luullut kersantin niin pian tulevan. Useita miehiä näkyi astuvan veneistä, ja sitten seurasi kolme reipasta englantilaista eläköön huutoa, jonkatähden ei enään ollut epäilemistä mitä miehiä ne olivat.
Ainoastaan kerran oli minulla aikaa ensilumen tultua lähteä metsälle. Kokonainen päivä kului minulta ja Boilta ilvestä ahdistaessa Kontuvuoren saloilla; mutta pimeys saavutti meidät, ilves pääsi käsistämme ja minun täytyi palata kaupunkiin. Muutamia päiviä ennen joulua tuli Sääksmäeltä Rommun rusthollin isäntä minua tervehtimään.
Mikä mies Löfving oli? Siihen antaa hänen oma päiväkirjansa parahimman vastauksen. Niinkuin leimuava virvatuli hän liikkuu edes-takaisin Ison-vihan synkimmässä pimeässä, ja hänen kertomuksensa kummallisista retkistään on laillansa valaisevainen; se valaisee ainakin sen verran, että näemme, kuinka pimeätä pimeys on.
Tulinko tähdistä tuolta etäisistä, niinkuin ne itsekin usein maahan putoavat, vai nousinko mustan maan povesta, niinkuin metsä ja vilja ja kasvit kaikellaiset?... Maailma on niin autio ja tyhjä... Pimeys lepää synkkänä päällä syvyyksien eikä mikään henki liiku liikkumattomien vetten päällä... Mykkänä kuunteli vaisu, talvinen luonto Mustin valitusta.
Sellaista on talvi tavallisesti tällä seudulla. Ja jos tulee tiukka talvi, sulkee se varattomat asumuksiinsa niin paljon kuin mahdollista: puut maksavat. Ikäviä ovat päivät lyhyinäkin. Aurinko raottaa myöhään aamulla silmiään ... ja sulkee ne jälleen ... aikaiseen tulee pimeys. Sähköt ja öljylamput kylässä sytytetään ... kalseat ja kylmät sähköt, käryävät lamput.
RACHEL. Saitko tiedon? MARIAMNE. En. RACHEL. Hyvä! Kaikki peittäköön pimeys ja yö. Mutta kylmästi puheltaa yöseen tuuli ja vahterjat huokailee. MARIAMNE. Sentähden lähtekäämme. RACHEL. Mihen lähtisimme? MARIAMNE. Kotolinnaas, joka seisoo edessämme tuossa. RACHEL. Linnan porttia vartijoitsee traakit, peikot, kyöpelit ja menninkäiset, katsahtaen hirmuisesti tännen.
Kun nämät sanat olivat lausutut, lähtivät he seinän lävitse ja seisoivat aukealla maantiellä, jonka kummallakin puolella oli vainioita. Kaupunki oli kokonaan kadonnut. Ei yhtäkään jälkeä siitä nähty. Pimeys ja sumu olivat menneet sen kanssa, sillä nyt oli selkeä, kylmä talvipäivä, ja lumi peitti maan. "Laupias Jumala!" huudahti Scrooge, lyöden käsiänsä yhteen, kun hän katseli ympärillensä.