United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erinomainen lempeys, mikä oli äitini ominaisuutena, sai oikullisen isänikin viihtymään ja tuntemaan itsensä hyvinkin onnelliseksi. Kummallisia päähänpälkäyksiä sattui hänelle harvemmin. Minun varsin pienenä ollessani oli hän aivan ilman mitään aihetta tehnyt matkan Tukholmaan. Mitään ei hän äidille tai kenellekään siitä virkkanut.
Mutta minä muistan, että näin hänessä jotakin, mikä minua kummastutti, vaikka miehen muoto tuon syvän juovan pohjassa näkyikin vain pienenä ja hämäränä, ja vaikka minä seisoin korkealla hänen yläpuolellansa keskellä paahtavan päivän valoa, niin että minun täytyi kädellä varjostaa silmiäni ennenkuin huomasin koko miestä. Hoi! Mies tuolla alhaalla!
Mutta minulle ei... Ja mene joutuin, eläkä siinä enää kuuntele! Vallattomaksi Pekaksi kutsuttiin muutamata joutomiestä, jota pienenä poikana isänsä kotona sanottiin Vallan-Pekaksi, mutta kun isä hävitti talon, niin poika sai tuollaisen muiston isän kodista. Jahvi lähti kirjoitusmiestä noutamaan paljon höylimmästi kuin kirjavasua.
Hänellä ei ollut pienintäkään muistoa tästä seudusta; olihan hän jo pienenä lapsena joutunut vieraille maille!
Mitä tällaisella, jos ne punaiset, perkeleet ... hänen kimppuunsa? Vähälukuiset oikeat kiväärit tarvittiin tuolla ketjussa... Ja mitäpä hän paremmallakaan, hän, joka ei ole ampunut eläessään muuta kuin yhden ainoan palokärjen, pienenä poika-parkana... Ei ole hennonut, ei, ei ole viitsinyt. Kiväärit taas räsähtävät. Jos hän, Aapeli Muttinen, kuolisi täällä!
Monenkaltaiset puutteet siellä ja vieraan valta, vaikka se oli lempeäkin, olivat opettaneet hänen tyytymään pieneen osaan maailmassa ja sen kiitollisena vastaan ottamaan. Vaikka hän muutti jo pienenä Paavolaan, ei hän kuitenkaan unhottanut köyhää kotiansa, vaan kävi usein sunnuntai iltoja siellä viettämässä.
Sen sijaan hän sanoi äkkiä: Ettekö tahtoisi kertoa minulle jotain tohtori Olsenista? Hän sanoi sen ajattelematta, mitä pyysi, vain siitä syystä, että se niin sopivasti johti puheen toiselle tolalle. Se on lyhyt ja surullinen tarina. Neiti Toll huokasi. Isä oli karupintainen mies, ja äiti kuoli pojan pienenä ollessa.
Kuudestatoista lapsestaan oli hän kadottanut neljä pienenä, tytär, Johanna, kuoli 1762, toinen, Josefa, vuonna 1768, jolloin hänen oli solmittava avioliitto Neapelin kuninkaan kanssa; muut elivät häntä kauvemmin.
Ei hän monta sanaa puhu, vastaa vain lyhyesti johonkuhun uteliaan matkamiehen kysymykseen, ja näyttää tottuneen äänettömyyteen, joka tuntuu täällä merellä yhtä luonnolliselta kuin kirkossa tai suuressa synkässä korvessa. Sillä lailla kuluvat täällä tunnit toinen toisensa perästä. Pienenä poikkeuksena on vain se, jos sattuu maata nousemaan merestä.
Määrätyillä ajoilla puhaltaa iso Geiser 20 jalan paksuista, kivillä sekoitettua vesipylvästä 80:en ja 90:nen jalan korkeuteen. Kohisten kohoaa vesi korkeuteen ja kohisten putoaa se sieltä pieneen vesisäilöön, josta se pienenä purona sitte lirisee. Muutamain minuuttien perästä katkeaa vesipylväs, ja silloin nähdään ainoastaan musta aukko, josta ainoastaan höyry paksuna pilvenä kumpuilee ylös.