Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Pidäthän sinä muulloin kiini kunniantunnosta." "Vietäisiinpäs karhun pesälle tuo pörhökarva, niin eiköhän siitä vaan löytyisi enemmän luontoa ja kunniantuntoa kuin näistä kaupungin hienorotuisista. "Näyttää sillä olevan ihan tarpeeksi jäntterät jäsenet, ja karvanjuuri sähisee sitkeää kiukkua." "Niin no, Vahti on luonnostaan karhukoira. Hektoria ei ole siihen opetettu."
Hän houraili yhtenään eikä tuntenut edes Erkkiä, joka hievahtamatta istui hänen vuoteensa ääressä tuskallisena kuunnellen hänen sekavia sanojansa. Muutama vuorokausi oli kulunut, kun Aune hetkisen nukuttuansa äkkiä nousi istumaan, hymyili ja sanoi iloisesti: »Pidäthän ne kotimme ovet ihan auki?» »Pidän rakkaani, pidän.»
Hänen piti pari kertaa mennä konttoriin Jakobin luo ja kiertää käsivartensa hänen kaulaansa. Ei hän mitään erityistä halunnut, hän sanoi. »Tahdoin vain tietää, että omistan sinut, että pidät minusta oikein, oikein koko sydämestäsi, enemmän kuin kenestäkään muusta koko maailmassa pidäthän?...»
Nämät huonekalut ovat minun vanhoja ystäviäni, minä pidän niistä varsin paljon, enkä tahdo lähettää niitä huutokaupalla myytäviksi, vaikkapa ovatkin vähän kömpelömäisiä". "Ja pidäthän ne aina, rakas isäni?" sanoi Eva ja kietoi hyväellen käsivartensa hänen kaulallensa. "Mutta tulkaa nyt herra Henderson; tuo iloinen seura varmaankin kaipaa meitä". Minä nousin ylös, jäähyväiset jättääkseni.
Minunko sylissäni? kysyi viimenmainittu, kiertäen käsivartensa tytön vyötäisten ympäri; tässä on sinun suojasi, sinun turvasi. Ainoa lohdutukseni on, että sinä pidät minusta... Pidäthän sinä minusta? Tietysti, rakkaani... Tiedäthän sen, pikku Karin! Ja rakastathan sinä minua aina?... Aina, aina .... rakastathan? Rakastan, rakastan .... tuomiopäivään saakka, tyttöseni!
"No", sanoi hän iloisesti nauraen kummastuneelle ystävälleen, "pidäthän minua nyt oikeana rehellisenä kumppaninasi. Mutta, kuulepas, makasitpa oikein aika lailla semmoiseksi mieheksi, joka rakkauden pauloissa vaikeroi. Katsohan vaan, kuinka ylhäällä jo aurinko on. Lähtekäämme matkalle".
TOPRA-HEIKKI. Sinä pidät minusta sitten? Pidäthän? Kuule, pidäthän pikkuisen edes? MATLENA. Kaikkia sinä tahdot tietää. TOPRA-HEIKKI. Tämän vaan. En enempää. En mitään sen enempää. Pidätkö sinä minusta? MATLENA. No, pidän, pidän, pidän! Tyydytkös nyt? TOPRA-HEIKKI. Tyydyn! Tyydyn! Mutta sano se vielä kerran! MATLENA. Kuurolle ei kahta saarnaa saarnata.
"Ja kuitenkin, Anna," sanoi hän, "et tahtonut minua nähdäkään, silloin " "Silloin tuo verinen varjo vielä seisoi meidän välillämme," keskeytti Anna. "Se oli surullinen, synkkä, kauhea aika. Yrjö, pidäthän minusta vielä pikkuisen, ja autathan vaimoraukkaasi ja olet kärsivällinen, vaikka hän ei olisikaan heti semmoinen, kuin hänen tulee olla?
Hän on vielä lapsi, oi herra! Mutta Kristus on väkevämpi kuin Caesar. Minä tiedän, että Hän on väkevämpi!... Pidäthän sinäkin Lygiasta. Siunasithan sinä meidät! Hän on vielä viaton lapsi!..." Vinitius kumartui taasen maahan, nojasi päänsä Pietarin polvia vasten ja toisti toistamistaan: "Sinä tunsit Kristuksen, herra! Sinä tunsit hänet, sinua Hän kuulee! Asetu Lygian puolelle!"
Hetkisen ajan vallitsi hiljaisuus. Vinitius katseli mietteissään pronssista faunia, joka oli riistänyt syliinsä vedenneidon ja kiihkeästi kurottautui hänen huuliaan kohti. "Tuo on oikeassa!" huudahti hän sitten. "Se se on parasta tässä elämässä." "Jossakin määrin! Mutta pidäthän sinä sodastakin, jota taas en minä voi kärsiä, koska teltoissa kynnet halkeilevat ja kadottavat punansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät