Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Nopeasti edistyi Fredrik kielten tuntemisessa ja suuretieteessä; eipä laiminlyöty historiata, maantiedettä eikä piirustustakaan, varsinkaan tätä jälkimmäistä, se kun on välttämätöntä suuretieteessä. Pianpa hän olikin päässyt niin pitkälle, että osasi piirustaa mutkallisimpiakin koneita.
Ah, turhaan, kun sen kukka surkastuu, Sen juurta kastaa kyyneltulvin kaipuu; Surkastuneelle aukee haudan suu, Ja varsi kylmän äidin helmaan vaipuu. Oi, pianpa lentää palaamattomiin Tää pyrinnön ja toivon taistohetki. Kun tie niin lyhkäiseksi määrättiin, Miks' ennen loppuu riemumme kuin retki? Sua kohden, mennyt aika, katsahdan, Kuin pursimies päin kaipaamaansa rantaa.
Mutta pianpa tuli pikku Amrein arvoituskyky tutuksi kylässä ja rikkaatkin, yksitotiset talonpojat, jotka muutoin eivät puuttuneet kenenkään kanssa pitkille pakinoille, ja kaikista vähimmin köyhän lapsen kanssa, laskeusivat antamaan tuon tuostakin pikku Amreille arvoituksen ja toisen.
Aino ei ollenkaan vastustanut Mathildan hullutuksia, vaan päinvastoin koitti hän aina mukaantua hänen mielensä mukaan, niin paljon kuin vaan taisi, oli hänelle aina ystävällinen ja seurasi häntä hänen kaikellaisille matkoilleen. Mutta kun he olivat yhdessä muiden ihmisten kanssa, vetäytyi Aino aina toisten seuraan. Pianpa alkoi Mathildakin kyllästyä tähän elämään.
Hyvästijättäessään hän sanoi sen vuoksi aikaisemmin lähtevänsä, että kenraalinna oli kipeä, mutta paronille hän kuiskasi: »Parin päivän päästä tahdon lähettää teille vastauksen.» Kun Hilja tuli kotiin, oli kenraalinna vielä valveilla, ja Hilja meni hänen kamariinsa. Kenraalinna oli nyt vähän terveempi ja sanoi: »Noh, pianpa tulit kotiin.
Luolassa oli juustoja korit täynnä ja täysiä maitoastioita sekä karsinoissa karitsoita ja pikku vuohia. Pianpa jättiläinen palasi kotiin ja heittää rysäytti niin suuren puutakan maahan, että kreikkalaiset ryskeestä säikähtäen pakenivat luolan nurkkaan. Nostettuaan suuren kalliolohkareen luolan suulle, lypsettyään karjansa ja juotuaan maitoa teki hän tulen ja huomasi silloin muukalaiset.
OLLI. Tuletko sinä jo lauvantaina pappilaan, Anna? ANNA. Kuinka isä tahtoo. OLLI. Kyllä hän aina tahtoo, tietäähän sen. No, ja sinä olet nyt sitten morsiameni, vai kuinka? Jeeperi, pianpa se kävikin. Kai sinä vaan totta puhut, ettet pilkkaa. ANNA. Luuletko minun tällä hetkellä olevan niin leikkisellä tuulella? OLLI. Et siltä ainakaan näytä.
Sitä te tosiaan kaipaattekin! Kyllä tuon. On teillä teidän elkeenne! No, mitä teillä tänään oikeastaan on korvan takana? Annan teille hyvän neuvon, joka ei maksa mitään. Maksaako edes vaivan kuunnella? Tässä olisi lisää teille, Savela ... sopii ottaa! Kas, kas vaan! Pianpa sinä jouduitkin!... Näppärä emäntä sinusta tulee ... niin helkkarin näppärä! Niin ... ja halvan! muistakaa se!
Eräänä aamuna, Niilo herran vielä maatessa, astui hänen mataminsa elikkä emäntäpiikansa ensimmäiseen kamariin, jossa varpaillaan hiipien ryhtyi huoneen korjaamiseen. Pianpa kuului ulkoa kovia askeleita, eikä aikaakaan, niin astui sisään muuan nuori, pulska herrasmies, joka nähtävästi ei ollut H:n kaupungin asukkaita. Korkealla äänellä kysäsi vieras: "Täälläkö tohtori Nieminen asuu?"
Eihän hän raukka siinä surkeudessaan muistanut, ettei sitä telefoniakaan toki pidetä kaikin ajoin auki, eikähän hän vielä tiennyt, että se heidän hyvä väli rehtorilaisten kanssa oli ikipäiviksi juuri loppumaisillaan tai jo loppunut. Mutta pianpa sen sai kuulla sekä hän että muut, ja jo aikaisin aamulla sen tiesi koko kaupunki. Syitä he eivät oikein tienneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät