Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
En tiedä kuinka kauan minun täytyy viipyä Antiumissa, ja muistakaa, ettei kukaan Caesarin likeisyydessä saata olla varma huomisesta päivästään. Petronius jo vakuutti minulle, että oloni siellä käy hyvinkin vaaralliseksi.
Käske sentähden, jalosukuinen Petronius, Eunikeä pitämään suunsa kiinni, ja levitä sinä, jalosukuinen Vinitius, huhu, että olen käynyt täällä kauppaamassa voidetta, jolla voidellaan hevosia ja joka takaa niille voiton sirkuksessa... Minä tahdon yksinäni etsiä ja yksinäni löytää pakolaiset.
Mutta tosiaan...! oletko kuullut, että Pohjois-Egyptissä hiljan todella on nähty Fenix, jommoisia ei löydetä kuin kerran viidessäsadassa vuodessa?" "Petronius, Petronius! Puhukaamme Fenixistä toisen kerran." "Mistä minä sitten sinulle puhuisin, hyvä Marcus! Tunnen Aulus Plautiuksen.
Lähden muuten itse mukaasi." Hän käski tuoda itselleen orjan puvun, ja sitten he läksivät. Petronius hengitti syvältä.
Tiedä, että vaikka Petronius olisi oma isäni, niin kostaisin hänelle Lygiaa kohdanneen rikoksen. Palaa kotiin ja odota minua siellä. Ei Petronius enempää kuin Caesarkaan saa häntä omistaa."
Vestinukselta kuuli Petronius Caesarin antaneen käskyn, että Pietarin ja Paavali Tarsolaisen kolmen päivän kuluessa tulee olla mamertinilaisessa vankilassa sekä että kokonaisia pretorianiosastoja oli lähetetty Tiberin taakse tarkastamaan kaikkia taloja. Kun Vinitius sai tiedon tästä, päätti hän lähteä varoittamaan apostolia.
"Hyvä," sanoi Petronius. "Minä tässä juuri väitän, että sinulla sentään on hitunen järkeä, mutta Caesar vakuuttaa, että auttamattomasti olet aasi." "Se oli hänelle oikein!" huudahti Caesar nauraen ja kiepautti alaspäin peukalonsa, kuten hänellä oli tapana tehdä sirkuksessa, merkiksi siitä, että voitetulle miekkailijalle oli annettava kuolinisku.
Tiedä siis, että vaikka oletkin haavoittanut sydäntäni, minun sydämeni sinua kohtaan tuntee ainoastaan ... anteeksiantoa." "Olen pelannut ja joutunut tappiolle," ajatteli Petronius. Caesar nousi. Neuvottelu oli lopussa. Petronius läksi kotiin, Nero ja Tigellinus menivät Poppaean atriumiin. Siellä heitä odottivat samat miehet, joita prefekti vasta oli puhutellut.
Ei puhu mitään, kävelee vain kävelemistään, ikäänkuin etsisi jotakin. Liketessään venettä hän katsoo siihen ja astuu taas eteenpäin, mutta kalastaja, johon hän on katsonut, kuolee." "Hyvä aihe" huomautti Petronius. Vestinius kurotti kuin kurki pitkää kaulaansa ja kuiskasi salaperäisesti: "En usko jumaliin, mutta henkiin uskon oi!" Nero ei kiinnittänyt huomiota hänen sanoihinsa.
Pikarillisen viiniä minä mielelläni tyhjennän terveydeksesi, mutta syömään en saata jäädä, koska olen palveluksessa." "Minkätähden ei lähetetty orjaa tuomaan kirjettä, vaan annettiin se sinulle?" "En tiedä, herra. Ehkä siksi, että minut lähetettiin muillekin asioille tännepäin." "Minä tiedän," sanoi Petronius, "ne koskevat kristittyjä." "Niin, herra."
Päivän Sana
Muut Etsivät