Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Viuhuvat viimat vihmoen kulkee, Sankeat aavat silmältä sulkee, Haahkan ma vain näen pyrkivän pakoon Juurehen männyn, kallionrakoon, Missä on untuvasuojansa tuo. Katumusretkeä, tuulta ja lunta Siinä en muista, miss' uinun ma unta, Untani puusta, min juurakon rakoon Pesäänsä haahka pääsevi pakoon Neulasten alle ja puolison luo. Niin vait on ympärilläin.
Hetkisen he niin liitelivät, lentelivät lauhkeassa, tyynessä ilmassa ympäri lähiseutua. Sitten palasivat pesäänsä jälleen viettämään yhtä toimetonta elämää, kuin ennenkin. Ensimmäisenä iltanaan näki puolankukka tämän joukon. Kauniissa järjestyksessä kohosi koko siivekäs seurue ilmaan, liihoitteli yhä edemmäksi, tietämättä minne.
Kerrotaanpa sen joskus asettavan pesänsä suureen puuhunkin, milloin sen runko on sattunut jakautumaan kolmeen tai neljään haaraan, joiden väliin pesä mahtuu. Ennenkuin se menee pesäänsä, makaa se muutamia päiviä sen ulkopuolella avonaisella paikalla, tullakseen vakuutetuksi siitä, että pesä on turvallisessa paikassa.
Kaikki voivat nähdä, miten naaraskotka aina lensi pesäänsä, mutta ei kukaan voinut päästä sinne. Uros lenteli kylän päällä ja sieppasi välistä karitsan tai kilin, jopa kerran pienen lapsenkin, vieden kaikki ylös pesään; sen tähden oli seudussa elämä hyvin rauhaton, niin kauan kun kotkat saivat rauhassa pesiä tuolla ylhäällä.
Kuin kyyhkyt, kutsumina kaihon, lentää avoimin, varmoin siivin ilman halki pesäänsä suloiseen: niin tahto oma parvesta Didon meitä kohden kantoi nää kaksi kautta ilman myrskypäisen; niin vahva oli heissä lemmen muisto. »Olento armas, siunattu, mi etsit ah, alta ilman punatumman meidät, maailman jotka verin kostutimme!
Tätä olivat molemmat aikaa sitte koettaneet ja kertoneet niin kauan kun näkivät hirmuista petolintua lapsi kynsissä, mutta kaikki oli turhaa. Kotka ei piitannut enää heidän vihellyksestänsä; se riensi saaliinensa kaukana olevaan pesäänsä, repiäksensä sen ruoaksi nälkäisille pojillensa.
Kimalaiset, nuo paksut, pörröiset, surisevat hyönteiset, pelottavat mutta rauhalliset, jotka me kaikki tunnemme, elävät alkuaan yksinänsä. Heti maaliskuun ensi päivinä talven yli elänyt hedelmöitetty naaras ryhtyy pesäänsä rakentamaan, joko maan alle tai pensaikkoon, riippuen lajista, mihinkä se kuuluu. Hän on yksin maailmassa heräävän kevään helmassa.
Opas samassa vihelsi pois karhut, jotka menivät takaisin pesäänsä. Vähän ajan päästä lähdettiin liikkeelle. Taivas oli kirkas, mutta laakso sumuun kätketty. Siellä täällä, vuorien rinteillä, kuusien latvoissa näkyi sumu-pilviä. Koillinen puhalsi kylmästi ja metsä huokasi väliin synkeästi. "Rientäkäämme!" Bartolomeo sanoi. "Hyvästi, lapseni ... hyvästi, vaimoni.
Oli iloista nähdä näitten pesästään lentäneitten lintujen palaavan pesäänsä takaisin, nähdä heidät kokoontuvan täysilukuisina, vaikka elämä heidät aina hajoittaa. Muuten ei siellä ollut muita kuin Beauchêne ja Constance, Séguin ja Valentine sekä luonnollisesti myöskin morsiamen äiti, rouva Desvignes. Kolme pienokaista istui erityisen pöydän ääressä.
Mutta koska tuo pikkunen älykäs eläin nähtävästi tiesi kuinka turhaa tuo muniminen yksinäisyydessä oli, ei se muninutkaan järjellisellä ja varovaisella tavalla pesäänsä. Se etsi aina jotain korkeata paikkaa, ja siitä se pudotti munansa alas pöydälle tai lattialle, jotta nuo somat pienet munat menivät vallan murskaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät