Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
"Ennen hämärää täytyy meidän ehtiä kotiin." "Oh, ei hän meitä kuitenkaan kaipaa", vastasi Mathilda, pistäen neulan huiviinsa. "Voimmehan mennä jo nyt kohta." "Teillä on aina jotain esteitä, Aino neiti", vastasi ylioppilas. "Minullako?" kysyi Aino ja seurasi sitten. He kulkivat vähän matkaa pitkin tietä, poikkesivat sitten siitä ja astuivat yli peltojen. Siellä oli mies kaivamassa maasta perunoita.
TOPPO. Siinä sen kuulit. RISTO. Yhäkö sinä olet minulle äkeissäsi? Ja minussa, tiedätkös, tuo vanha rakkaus syttyi uuteen tuleen heti kun anniskelun ikkunasta näin sinun juoksevan ohitse. Pois luotani. RISTO. No, no, hiljaa, hiljaa. Enhän minä sinulle pahaa tee. TOPPO. Perhana, kuinka uljas. Sinuun täytyy väkisenkin mieltyä, Homsaliisa, vai mikä sinä olet. Eikö kukaan tahdo ostaa perunoita?
Kaikkein kauneinta kohtaa... Jotakin hyvin syvää. Miten se olikaan? Jotakin, jotakin se oli, sellaista... Ole ... ole itsesi! Ei, miten se olikaan...» »Hurraa, voitto!» huudahtaa Kikka saliin rynnäten. tai miksikä ei perunoita? Omenapuut Putkinotkossa ovat kuolleet, melkein viisitoista vuotta vanhat omenapuut.
Sitte piti Gerdan soittaa, ja Vihtori lauloi laulut "Vanha mummo" ja "Tuoll' leijuu lummekukka" niin kauniisti, että melkein täytyi heltyä itkemään. Runollisen puolen perästä tuli sitte proosallinen komean ja runsaan illallisen muodossa, johon kuului uusia perunoita, kananpojan paistia ja kermajäätelöä.
Yhden sisaristani se on jo kahdeksantoista vuotiaasta kiertänyt täydelliseksi raajarikoksi, hänen kätensä ovat koukussa, jalat kangistuneet kokoon, häntä kuljetetaan ratastuolissa huoneesta huoneeseen, ulkona saa olla korkeintaan jonkun päivän keskikesällä. Toinen sisaristani on myöskin jo hyvällä alulla, kaikki sorminivelet ovat kuin punaisia perunoita.
Mutta kun siihen monta miespolvea takaperin ensimmäisiä mökkejä istutettiin, jolloin niitä sai asettaa ilman vuokraa, niin miehet, joiden luonteessa oli paljon katajan sukua, alkoivat särkeä ja vääntää kiviä kasoihin ja löysivät sieltä kuohkeata maata, joka hyvinä vuosina antoi perunoita perheen tarpeeksi asti.
Patrik oli liukas liikunnoiltaan niin koti- kuin ulkotöissään, ei ollut ylpeä, vaan teki työkseen mitä vaan sai, istutti sekä kitki perunoita, kävi heinässä, kuljetti sikoja kaupunkiin myötäväksi j.n.e., eikä koskaan itse määrännyt palkkaa vaivoistaan, vaan otti vastaan, mitä annettiin, pitäen sitä taivaan suomana lahjana, jonka avulla voisi saada Katrin vaimokseen.
Kun Olli leikkasi ensimmäisen kerran peltojansa, niin sai hän melkein yhtä paljon viljaa, kuin Tuorila itsekkin. Olli sai, näetten kohta ensi kerralla kahdeksantoista tynnyriä rukiita, kahdeksan tynnyriä ohria, viisitoista tynnyriä kauroja ja alun kolmattakymmentä tynnyriä perunoita.
Rouva iloitsi maalle muutosta, jonka piti kohta tapahtua, keväästä ja vihannoivasta luonnosta. Assessori ei ensinkään iloinnut. Semmoisesta kauheasta keväästä ei ollut iloitsemisen syytä. Ihan mahdotonta oli muka elää semmoisessa ilmanalassa, ja varmaan olikin Jumalan tahto, ettei enää elettäisikään, koska hän toimitti semmoisia keväitä. Voiko ehkä istuttaa perunoita jäähän?
Kuitenkin pysähtyivät tytöt usein katselemaan haikua, mikä siellä tuprueli savutorvista. "Nyt valmistaa äiti puolipäiväisen," sanoi Ingrid: "... tänään he syövät suolattua lihaa ja perunoita." "Kuule, nyt huutelevat he miehiä," lausui Synnöve; "missähän tänään työskentelevät?"
Päivän Sana
Muut Etsivät