Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. lokakuuta 2025
Vapautta saatuani oli ensimmäinen työni luonnollisesti rientää Riikaa tapaamaan. Olen jo ennen maininnut, että olin saanut hänet sijoitetuksi erään suomalaisen papin perheeseen. Tämä pappi oli Oulun kappalainen Abraham Frosterus. Suomen armeijan peräytyessä Länsipohjaan oli hänkin vaimonsa ja lastensa kanssa paennut kotisijoiltaan ja mitä kurjimmissa oloissa päätynyt tänne Tukholmaan.
Niinpä hänen runoelmistaan loistaa korkeiden ihanteiden kauneus ja kirkkaus: jumalanpelko, hehkuva isänmaanrakkaus, rakkaus kotiin ja perheeseen, lämmin myötätuntoisuus ystäviä kohtaan ja samalla kaiken itsekkäisyyden ja vilpillisyyden syvä halveksinta.
Suomesta saapui kaksi nuorta miestä: muinaismuistojen tutkija *J. R. Aspelin*, sekä maisteri *Swan*, ja heidät sijoitettiin asumaan Jannsenin omaan perheeseen. Sitäpaitsi oleskeli kielentutkija *Hunfalvy* Unkarista siihen aikaan Virossa, ja myöskin hän kunnioitti juhlaa läsnäolollaan.
Jeanne vietiin erääseen kunnialliseen perheeseen, jossa hän vaatimattomalla, naisellisella olemuksellaan saavutti kaikkien suosion. Hän puhui innostuneesti kutsumuksestaan, osotti ihmeteltävää viisautta vastauksissaan ja ihmetytti kaikkia tottumuksellaan aseiden käyttämisessä; hän oli iloinen ja ystävällinen seurustellessaan ympäristönsä kanssa, yksin ollessaan rukoili hän ja itki.
Nämä molemmat kuuluivat aivan kuin perheeseen, sillä herran eläessä he jo monta vuotta olivat taloa palvelleet ja hänen kuoltuaan he hoitivat kaikki asiat melkein omin neuvoin, Eevi kun itse makasi kuukausmäärät sen jälkeen huonona sairaana. Ne olivat kovia aikoja ne. Suru oli hänet murtaa ja tulevaisuus oli synkkä kuin syys-yö hänen edessään.
Eipä saattanut kyyneleitä silmiin saamatta katsella ... mutta minä en ymmärrä, mikä minua tänään vaivaa, miksikä olen näin itkumielinen miksikä tahdon lukioitani itkemään sekä suruani että iloani, ikään kuin ei turhia kyyneleitä yllin kyllin vierisi turhan tunteellisuuden takia taikka ikään kuin itse olisin perheeseen ikävystynyt.
Mutta minä olen tekevä sellaisia urotöitä, pitävä niin uskollisesti sanani ja täyttävä niin tunnollisesti velvollisuuteni, olen niin innokas ja luotettava ystävyydessäni, että ansioni nojalla tulen otetuksi jonkun sellaisen ylimyksen perheeseen, kuten on käynyt vanhoina aikoina, joista olette antanut minun lukea. *Vanhus.* Oi rakas ystäväni!
Sinullahan on oikeus valita seurustelupiirisi yhtä hyvin kuin minullakin. Yksi seikka vaan: minä en tahdo kuulua perheeseen tee se hänelle selväksi.» »Minä vakuutan sinulle todellakin», alkoi Holt taas, mutta Knut keskeytti hänet. »Puhukaamme jostain muusta», hän sanoi. »Sanopas » Kahvi tuotiin, mutta sen toi toinen palvelija. Katriina ei enää näyttäytynyt.
Ohjelmaani kuului m. m. asettua johonkin ranskalaiseen perheeseen tai täysihoitolaan saadakseni joka päivä puhua ranskaa. Mutta pian havaitsin, että juuri Parisi on se paikka, johon siihen kaikkein vähin on tilaisuutta.
Ja rakkautensa hän käsittää sellaisena rakkaana velvollisuutena kuin toimensakin. Totisesti rakastuu hän vasta silloin, kun hänellä on oikeus ruveta näitä asioita ajattelemaan, s.o. kun hän voi tarjota vaimolleen kodin ja turvallisen toimeentulon. Hän neuvottelee siitä sukunsa kanssa, tyttö punnitaan monelta puolen, huomataan hyväksi ja otetaan perheeseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät